Osallisena vai syrjässä

Oppilaitos osallistajana 

Nykyisin nuoret elävät täysin erilaisessa yhteiskunnassa kuin heidän vanhempansa. Heillä on uusia mahdollisuuksia, mutta heitä uhkaavat riskit ovat myös uusia. Päihteet, koulukiusaaminen, mielenterveydelliset ongelmat ja syrjäytyminen varjostavat yhä useampien nuorten elämää. Syrjäytyminen on usein ylisukupolvinen ilmiö ja koti- ja perhetaustalla on merkittävä vaikutus siihen. Nuoren itsetunnon ja itsenäisyyden kehittyminen edellyttää, että hän saa kodissaan hyvän perustan eheäksi nuoreksi ja aikuiseksi kasvamiseen.

Ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on tukea opiskelijan kasvua ammattilaiseksi. Toisaalta koulutuksen tarkoituksena ja velvollisuutena on tukea erityisesti nuoren opiskelijan kasvua yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi: osalliseksi, itseään kehittävksi ja aktiiviseksi toimijaksi omassa elinympäristössään. Oppilaitoksilla on siis tärkeä merkitys nuoren toimijuuden tukemisessa ja itsenäiseen elämään valmistamisessa.

Vaikkakin kodin olosuhteilla on nuoren kehitykseen kiistämätön vaikutuksensa, on koululla ja opettajilla mahdollisuus edistää nuorten sosiaalisten taitojen omaksumista ja kehittymistä kodin tilanteesta huolimatta. Koulu asettaa opiskelijalle normeja, vaikka koti ei niitä asettaisikaan. Lisäksi osaamisperusteisessa koulutusmallissa opiskelija kehittyy taidoissa, jotka helpottavat hänen kiinnittymistään ympäröivään yhteiskuntaan oman alansa ammattilaisena ja tukevat aktiivista ja osallistuvaa toimijuutta.

Osaamisperusteinen koulutusmalli, toteutuu henkilökohtaistavana osaamisen tunnistamisen, hankkimisen ja tunnustamisen prosessina. Prosessissa osallisuus toteutuu opiskelijan omista lähtökohdista käsin: jokainen opiskelija tarvitsee erilaista osaamista saavuttaakseen tarvittavan osaamisen tason. Henkilökohtaistainen ja oppimisen omistajuus toteutuvat aidosti, sillä osaamisperusteisudessa opiskelija on keskiössä.

Opiskelija suunnittelee itse opintopolkunsa, ja opettaja ottaa huomioon opiskelijan tarpeet ja tarjoaa
oppimisympäristön sen mukaisesti. Oppimismuodot ja oppimisympäristöt suunitellaan opiskelijan tlanteeseen ja tarpeisiin sopiviksi ja opetuksessa voidaan käyttää osallistavia pedagogisia menetelmiä. Tärkeää on, että opiskelijat tulevat kuulluksi ja pystyvät välittämään omat näkemyksensä käytettävistä opetusmetodeista. Näin opiskelija saa aidon tunteen osallisuudesta opintoihinsa ja osaamisensa kehittymiseen. Opettaja toimii prosessissa tukijana ja tarjoaa ohjausta ja kumppanuutta opiskelijalle. Jokaisen opiskeljan osaamista arvostetaan ja hänet kohdataan yksilönä heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Syrjäytymisen ehkäisy koulutuksessa

Vahvasta yksilöllisestä huomioimisesta huolimatta on muistettava, että oppilaitos on myös aina yhteisö, joka koostuu erilaisissta toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevista yksilöistä ja rymistä. Opiskelija kehittää osaamistaan yksilöllisesti, mutta aina myös suhteessa toisiin ja yhdessä muiden kanssa. Osallisuudessa on tärkeää, että yksilö saa tunteen kuulumisesta johonkin ryhmään tai yhteisöön ja että hän kokee tulevansa hyväksytyksi, nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kun hän on.

Nuorilta itseltään kysyttäessä näkemyksiä syrjäytymisen syistä, nousee ystävien puute kaikkein keskeisimmäksi tekijäksi. Nuoret kokevat syrjäytymisen ennen kaikkea ulosjäämisenä sosiaalisesta elämästä ja ulkopuolisuus palkkatyöstä ja opiskelusta koetaan vähemän olennaisena syrjäytymisen määrittelyssä. Opettajan onkin tärkeää tiedostaa ryhmäytymisen ideologia ja toteuttaa ryhmäytymistä tukevaa toimintaa säännöllisesti läpi koko opiskeluajan. Ryhmäytyminen vahvistaa opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta, tukee oppimista, vahvistaa opiskelijoiden itsetuntoa ja ehkäisee syrjäytymistä.


Opettajana syrjätymistä vastaan     

Opettajan roolia suuressa kouluyhteisössä ei sovi väheksyä. Kaikki osallisuuden palaset rakentuvat
pienistä asioista, jotka lähtevät aina opettajan ja opiskelijan kohtaaisesta alkaen. Taitava opettaja kohtaa opiskelijansa omana itsenään. Hän arvostaa, kunnioittaa ja hyväksyy kaikki tasavertaisina ja pyrkii luomaan jokaiselle opiskelijalle parhaat edellytykset oppia juuri hänelle sopivimmalla tavalla.

Nuoret opiskelijat tarvitsevat turvallisia luotettavia aikuisia ja tunnetta, että hänestä välitetään ja häntä kuunnellaan. Taitava opettaja ohjaa, tukee ja kannustaa opiskelijoitaan ja luo opiskelijoillensa onnistumisen kokemuksia, jotka tukevat myönteisen minäkäsityksen kehittymistä. Samalla opettaja pyrkii kasvattamaan ryhmähenkeä käyttäen osallistavia pedagogisia menetelmiä opetuksessaan. Turvallinen ja luotettava aikuinen ja yhteiseen päämäärään ponnisteleva ryhmä johon opiskelija tuntee kuuluvansa tukee nuoren sosiaalisten taitojen kehittymistä ja sitouttaa nuorta opiskeluun ja yhteiskuntaan ehkäisten syrjäytymisuhkaa.


Lähteet: - Osallisuus -käsitteen juuret ja lakipohja, Halonen Laura, OAMK, Ammatillinen
                 opettajakorkeakoulu 2015 
               - Osallistava pedagogiikka, Kivimäki Johanna, Koivu Maija, Tampereen 
                ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu 2012
              - Koulu ja syrjäytyminen Kuraattorien näkemyksiä, Kandidaatin tutkielma, Tampereen
                yliopisto/ Sosiaalipolitiikan laitos 1997
              - Osallisuus osaamisperusteisuudessa, Amokin aakkoset, Oulun ammattikorkeakoulu,
                ammatillinen opettajakorkeakoulu, Halonen Laura 2017
              - Suunnannäyttäjiä - Uusia avauksia ammattikorkeakouluopettajien työhön, Aija Töytäri-
                Nyrhinen Haaga-Helia kehittämisraportteja 4/2009
              - Otetta opintoihin, Sami Määttä - Leena Kiiveri - Leila Kairaluoma,
                Niilo Mäki instituutti 2014
              - Opettaja kouluhyvinvoinnin edistäjänä, Pirkko Nurmi, Kuopion yliopisto 2009.
              - Syrjäytymisriskien ehkäisy, syrjäytyneiden koulutuspalvelut ja ohjaustoiminta, Anna-
                Ester Liimatainen-Lamberg, opetushallitus 7/1996
              - Osallisuutta tukevia malleja oppilaitoksissa, Halonen Laura, Oulun
                ammattikorkeakoulu, Ammatilinen opettajakorkeakoulu 2017

Opetus- ja ohjausmenetelmät

Lähiopetuspäivillä olemme päässeet seuraamaan-, sekä itse toteuttamaan useita uusia ja erilaisia opetusmentelmiä. Olen koonnut kirjoitelmaani osan näistä.


Tapausharjoitus (case) 

Tapausharjoituksessa simuloidaan tosielämän mahdollinen tilanne ajattelutasolla. Tilanne luodaan tapauskertomuksen tai kuvauksen kautta ja tarkoituksena on tehdä johtopäätöksiä ja yleistyksiä. Tapaushajoritus on tekemällä oppimista ajattelustasolla. Siinä opittua sovelletaan käytäntöön, jossa käytäntöä edustaa kuvatut tapahtumat.

Tapausharjoitus sopii parhaten oppijoille, joilla on kykyä hahmottaa tapaus mielessään, ilman, että käytettävissä on välttämättä konkreettista reaalimaailman tapausta. Tapaus voidaan kuvata verbaalisesti jolloin se soveltuu parhaiten auditiivisille oppijoille, mutta esitys voidaan laatia myös kuvin, tai videoin, mikä parhaiten soveltuu kohderyhmälle. Tapausharjoittelu soveltuu kaiken kokoisille ryhmille tai yksilötyöskentelyyn. Tapasuten käsittely tapahtuu joko yksilötyösnektelynä tai pienryhmissä ja se soveltuu hyvin myös etä- ja verkko-opetukseen.


Learning cafe - oppimiskahvila 

Learning cafe menetelmä on keskusteluun, tiedon luomiseen ja siirtämiseen tarkoitettu

yhteistoimintamenetelmä. Siinä keskitytään joidenkin teemojen, tai kysymysten ratkaisemiseen ryhmässä. Menetelmässä osallistujat jaetaan yhtä suuriin ryhmiin pöytäkunnittain. Huomioitavaa on että pöytiä on oltava yhtä monta, kuin käsiteltäviä aiheita. Näin lyhyessä ajassa on mahdollista käsitellä useita eri kysymyksia ja saada kattava näkökanta esille.

Jokaiselle pöydälle valitaan kirjuri, joka pysyy omassa pöydässä koko prosessin ajan.
Pöydissä keskustelu voidaan käynnistää sopivalla kysymyksellä tai virikkeellä. "Pöytäliinalle" tai fläppipaperille kerätään vapaasti ideoita ja ajatuksia joita keskustelu herättää. Kirjuri voi ohjeistaa keskustelua siten, että jokaisen tulee nostaa ainakin kerran omat näkemyksensä esiin. 

Keskustelujen jälkeen ryhmäläiset vaihtavat pöytää kirjuria lukuunottamatta. Seuravassa pöydässä aloitetaan uusi keskustelu kirjurin ensin lyhyesti alustessa keskustelun aiemman pöytäseurueen tuotosten pohjalta.Vaihtoja on mahdollista tehdä useita aikataulun mukaisesti riippuen ryhmien koosta ja käsiteltävien teemojen määrästä. Learning cafessa asiaa voidaan käsitellä samasta näkökulmasta koko ajan tai opettaja voi esittää syventäviä kysymyksiä tai vastaavia pöytien vaihdon jälkeen läpikäytäviksi.

Menetelmän lopuksi tulokset voidaan vielä purkaa yhteisesti, mutta tämä ei ole välttämätöntä koska tieto on välittynyt kaikille osallistujille pöytien vaihdoksien yhteydessä.


Ketjukirjoittaminen

Ketjukirjoittaminen sopii erinomaisesti herättelemään osallistujien aikaisempaa osaamista, sekä auttaa opettajaa saamaan tietoa osallistujien aikaisemmasta osaamisesta ja näkökulmista. 
Ketjukirjoittaminen mahdollistaa osaamisen ja ajatusten jakamisen ja tätäkautta tietämys aiheesta laajenee.

Ketjukirjoittaminen aloitetaan yksilötyöskentelynä. Jokainen saa kirjoittaa annetusta aiheesta ajatuksensa sovitun ajan sisällä omalle paperilleen. Ajatusten kirjaamisen jälkeen kirjoittaminen ketjutetaan esimerkiksi kahden tai kolmen hengen ryhmissä siten, että oma kirjoitus annetaan seuraavan ryhmäläisen työstettäväksi. Jokaisen osallistujan saatua kirjoitelman toiselta jatkaa hän tekstin täydentämistä siitä, mihin edellinen kirjoittaja jäi. Heidän tehtävänään on täydentää tai kommentoida tekstiä omilla näkökulmillaan. Tekstin kierrettyä yhden tai useamman kirjoittajan kautta, se palautuu alkuperäiselle omistajalleen. Kierroksen jälkeen koko ryhmä voi keskustella siitä mitä oivalluksia tai ajatuksia muiden kirjoitukset herättivät. Loppukeskustelussa voidaan käytää myös valmiiksi aiheen pohjalta laadittuja koostekysymyksiä.


De Bonon hatut - mietintämyssyt

Menetelmää voidaan käyttää ajattelun ja keskustelun apuvälineenä. Menetelmän kehittäjän tohtori Edward de Bonon mukaan pyrimme ajattelemaan liikaa kerralla, mikä johtaa ajattelun sekavuuteen. Hattutekniikka auttaa ryhmää keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Ajatteluhattujen avulla voidaan
aihetta tai ongelmaa lähestyä eri näkökulmista noudattamalla eri hattujen tuomia ajattelumalleja ja rooleja. Roolissa ollessaan osallistujan on helpompi sanoa mielipiteensä eri asioihin, kuin omana itsenään.


Hattujen käyttöää voidaan soveltaa tarpeen mukaan:

1. Koko ryhmä käytttää samanväristä hattua yhtä aikaa (rinnakkainen ajattelu) jolloin jokainen 
    ryhmän jäsen voi tuoda oman näkemyksensä esille tietystä näkökulmasta.
2. Yksin, omien ajatusten selkeyttämiseksi ja päätöskenteon tueksi
3. Keskustelussa, jolloin ajatelu voidaan suunnata yhteen näkökulmaan kerrallaan.


Opettajakeskeinen opetus

Opettajakeskeisessä opetuksessa opettaja on opetuksen keskiössä ja opetusmenetelmät ovat useimmiten esittäviä. Opettajakeskeinen oeptusmenetelmä on koettu vanhentuneena ja jopa huonona konstruktivistisen oppilaslähtöisyyden noustua johtavaksi pedagogiseksi malliksi.

Opettajakeskeisessä mallissa opiskelijoille annetaan saavutettavissa olevia tavoitteita joiden suorittamiseen opiskelijat pyrkivät. Opiskelijat suorittavat opettajan suunnittelemia tehtäviä ja vastaavat opettajan asettamiin positiivisiin odotuksiin. Opiskelijoita motivoidaan ulkoisesti uuden oppimiseen ja ymmärrykseen  arvosanoin ja palkinnoin. Lopuksi opettaja arvioi opiskelijoiden tuotokset.  






Kysymysklinikka

Kysymysklinikassa osallistujat voivat käsitellä ennakkomateriaalissa tai koulutuksen aikana epäselviksi jääneitä kysymyksiä pareittain tai pienryhmissä. Kysymysten avulla osallistujia voidaan

myös virittää ja aktivoida opetuksessa käsiteltäviin teemoihin, sekä laajentaa osallistujien tietopohjaa. Kysymykset voidaan käsitellä joko suullisesti tai kerätä esimerkiksi post-it lapuille. Ennen vastaamista esitetyt kysymykset on hyvä lajitella teemoittain vastaamisen selkeyttämiseksi. Opettajan ei aina tarvitse vastata kaikkiin esitettyihin kysymyksiin itse, vaan hän voi hyödyntää myös muiden osallistujien tietoa, ja kokemuksia mikäli mahdollista.

Kysymysklinikka menetelmää voidaan soveltaa myös verkko-opetuksessa. Hyödyntämällä chat-keskusteluikkunaa voidaan kysymyksiä esittää ja niihin vastata useimmissa verkkoneuvottelupalvelimissa.



Näyttelykävely

Näyttelykävelyn peruslähtökohtana on yhteistoiminnallisuus. Menetelmässä jokainen pääsee osalliseksi prosessia ja näin kukaan ei voi jäädä vapaamatkustajaksi. Aluksi osallistujat jaetaan ryhmiin, jotka perehtyvät annettuun teemaan ja valmistelevat muille osallistujille fläpin. Valmis

tuotos ripustetaan seinälle ja osallistujat jaetaan uusiin näyttelykävelyryhmiin. Jokainen ryhmä kiertää esittelyvalmiit fläpit läpi ja kunkin ryhmän jäsen esittelee muille fläpin, jota on itse ollut tuottamassa.Teemoja olisi hyvä olla yhtä monta kuin pienryhmässä on jäseniä. Näin jokainen ryhmän jäsen pääsee olemaan esittelijän roolissa

Menetelmän avulla pyritään laajentamaan osallistujien tietopohjaa ja luomaan kokonaiskuva opiskeltavasta aiheesta. Myös aiemmin opitun asian syventäminen on mahdollista liittämällä siihen lisää näkökulmia. 


Lähteet: - http://www.cs.joensuu.fi/pages/whamalai/yoped/hatut.pdf
              - https://tevere.fi/menetelmia/
              - https://www.innokyla.fi/web/malli2825539
              - Hope 1 lähipäivien muistiinpanot

Lait, asetukset ja ohjeet 2.

Miten otan huomioon salassapitosäännökset ja tietosuojan opettajan työssä?

Hallinnon julkisutta säätelevä yleissäädös on laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta.  Nimestään huolimatta "laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta" on tärkein laki, joka säätää asiakirjojen salassapidosta, ja se sisältää lainsäädäntömme laajimman yksittäisen salassapitopykälän.

Oppilaitoksessa olevat asiakirjat ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole lailla erikseen rajoitettu. Eikä salassapito voi perustua oppilaitoksen omaan päätökseen salassapidosta. Osa asiakirjoista voi olla osittain salassa pidettäviä. Tuolloin salassa pidettävät tiedot tulee poistaa tai peittää ennen asiakirjan luovuttamista.

Eri hallinnonaloilla on salassapitoa koskevia erityislakeja tai yksittäisiä säännöksiä, jotka syrjäyttävät yleislain (julkisuuslain). Esimerkiksi vero-, sosiaalihuolto ja potilastietojen salassapidosta on omat erikoislakinsa. Ns. potilaslaki koskee vain terveydenhuollon ammattihenkilöitä, ei esimerkiksi opettajia. Opetustoimen yksittäisistä salassapitoa ja vaitiolovelvoloisuutta käsitellään perusopetuslaissa.

Työssään opettaja joutuu usein käsittelemään asiakirjoja ja materiaaleja, jotka tietosisältönsä puolesta luokitellaan arkaluontoisiksi. Tällaisia tietoja voivat olla,  henkilötunnus, rotuun, kulttuuriin, uskontoon, terveydelliseen tilaan, seksuaaliseen suuntautumiseen tai rikostaustaan liittyvät tiedot.

Kaikki tietojen luovuttaminen ulkopuolisille on rajoitettu laissa, ja useimmissa tapauksissa salassapito on oppilaitoksissa ehdotonta. Salassa pidettävää asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta siitä ei saa näyttää eikä luovuttaa ulkopuoliselle. Salassa pidettäviä asiakirjoja on käsiteltävä ja säilytettävä huolellisesti, ja ne on hävitettävä niin, että ne eivät joudu sellaisiin käsiin, joilla ei ole oikeutta saada niiden sisällöstä tietoja. Opettajan onkin työssään huolehdittava siitä, ettei tila, tilanne, tai väline jossa tai jolla hän asiakirjoja käsittelee, anna mahdollisuutta tietojen joutumisesta ulkopuoliselle. Salassapidolla tarkoitetaan lainsäädännössä sekä asiakirjasalaisuutta eli asiakirjan pitämistä salassa, sekä kieltoa ilmaista tieto suullisesti eli vaitiolovelvollisuutta ja hyväksikäyttökieltoa eli kieltoa käyttää salaista tietoa omaksi eduksi tai toisen vahingoksi. Hyvänä esimerkkinä koulumaailmassa totetutuvasta hyväksikäyttökiellosta voi toimia se, että koulun henkilökuntaan kuuluva ei saa käyttää etukäteen tiedossaan olevia valintakoekysymyksiä kenenkään hyväksi.

Vaitiolovelvollisuus tekee virkamiehille poikkeuksen perustuslain mukaisesta sananvapaudesta. Viranomaisena opettajaa sitoo vaitiolovelvollisuus opiskelijaan liittyvistä muutoin kun opiskelun kannalta välttämättömistä asioista. Vaitiolovelvollisuus koskee esimerkiksi tapauksessa, jossa opettaja saa puhelimitse tiedon opiskelijan sairastumisesta. Opiskelijan sallisessa tai alaikäisen opiskelijan ollessa kyseessä hänen huoltajiensa suostumuksella opiskelijaa koskevaa muutoin salassapidettävää tietoa voidaan käsitellä tai jakaa esim työharjoittelupaikalle opiskelijan soveltuvuuden varmistamiseksi.

Vaitiolovelvollisuus ja salassapito on sosiaali- ja terveysalalla erityisen tärkeä. Käsiteltävä tieto on lähes poikkeuksetta arkaluontoista ja helposti identifioitavaa. Opiskelijoiden perehdyttäminen salassapidon säännöstöihin jo opintojen alkuvaiheessa ja erityisesti ennen harjoittelujaksoja on tärkeää. Joissain opintoharjoittelupaikoissa vaaditaan erillinen salassapitosopimus ja koulutus harjoittelujakson yhteydessä, jotta opiskelija on varmuudella tietoinen häntä koskevaista salassapitosäännöstöstä.

Lähteet: - http://www.oph.fi/download/152370_julkisuus_ja_tietosuoja_opetustoimessa.pdf
              -https://www.osao.fi/media/oppaat-ja-lomakkeet/opiskelijan-oppaat-ja-lomakkeet
                /opiskelijan-oikeudet-ja-velvollisuudet-20131.pdf
              -  Henkilötietolaki
              - http://www.avi.fi/documents/10191/900227  
                 /Julkisuus+ja+tietosuoja+Matti+Lahtinen+Oulu.pdf/9f760327-3ef1-40d1-8dba-
                  90eaaf6237dd


Miten opettajana varmistan, että opiskelijan oikeusturva toteutuu?


Perustuslain mukaan viranomaisen on kohdeltava jokaista yksilöä yhdenmuksesti, tasapuolisesti ja puolueettomasti. Tarkemmat määrittelyt hyvästä hallinnollisesta toiminnasta löytyvät hallintolaista, joka osaltaan auttaa varmistamaan opiskelijan oikeusturvan toteutumisen oppilaitoksessa. Vaikka eettisesti toimiva ammatillinen opettaja luonnollisesti kohtelee kaikkia tasavertaisesti ja

oikeudenmukaisesti lait toimivat ohjenuorana tehtävissä ja päätöksissä, sekä lopullisena ratkaisuvälineenä tulkinnanvaraisissa tilanteissa. Näin voidaan taata aina yhdenvertainen ja puolueeton kohtelu kaikille opiskelijoille. Käytännössä tämä tarkoittaa hyvän hallintotavan noudattamista aina virkatehtäviä hoidettaessa ja opiskelijan oikeudenmukaista kohtelua kaikissa opiskelun vaihessa. Opiskelijan oikeusturva tulee huomioida aina opiskelijavalintojen tekemisestä lähtien, tiedotuksessa, opinto-oikeudellisissa asioissa, opintosuunnitelmissa, opintojen suorittamisessa, madollisissa hyväksiluvuissa, arvioinnissa, todistuksia annettaessa, sekä mahdollisten virheiden korjaamisessa.

Lakien suuri määrä ja monialainen soveltaminen tekee lakien ulkoa oppimisesta lähes mahdotonta. Ammatillisen opettajan on kuitenkin tärkeä tiedostaa lain asettamat rajat ja mistä tarkka ja ajantasainen tieto on tarvittaessa löydettävissä. Näin opettaja voi ristiriitatilanteessa varmistaa oman toimintansa oikeellisuuden tai tarvittaessa korjata omaa toimintaansa. 


 Lähteet: - https://www.osao.fi/media/oppaat-ja-lomakkeet/opiskelijan-oppaat-ja-lomakkeet
                 /opiskelijan-oikeudet-ja-velvollisuudet-20131.pdf
               -  http://www.uef.fi/documents/300201/565067/oikeusturvaopas_2008.pdf/747862d7-23cd-
                  4fb9-8224-a50adbec953e
               - Lähipäivän muistiinpanot, Hope 1
               - Hallintolaki
               - https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417

 

Lait, asetukset ja ohjeet 1.

Opettajan työ & lainsäädäntö

Työelämän nopeat muutokset ovat asettaneet haasteita ammatilliselle koulutukselle, ja sitä on  suunnitelmallisesti pyritty kehittämään vastaamaan muuttuvia tarpeita. Tämä on nyt huomioitu myös lainsäädännössä. Ammatillisen koulutuksen reformi astuu voimaan 1.1.2018, jolloin toisen asteen ammatillista peruskoulutusta ja ammatillista aikuiskoulutusta koskeva lainsäädäntö uudistetaan  kokonaisuudessaan vastaamaan tulevaisuuden osaamistarpeita. Reformi on suurin koulutuslainsäädännön uudistus lähes kahteenkymmeneen vuoteen.

Uudistettu laki kattaa kaikki opetus- ja kuttuuriministeriön alaisuudessa olevat ammatilliset tutkinnot. Näitä ovat ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot. Lisäksi laki määrittää muut ammatillisen osaamisen hankkimiseksi tarvittavat koulutukset. Reformin ydinasioita ovat henkiökohtaiset opintopolut, laaja-alainen osaaminen, sekä tiivis yhteistyö työelämän kanssa. Tarkoituksena on vahvistaa opiskelijoiden työllistymistä ja sujuvaa siirtymistä jatko-opintoihin.

Yksi reformin tuomista suurista muutoksista on koulutuksen keskittyminen osaamisperusteisuuteen. Ammatillisen koulutuksen tärkein tehtävä on jatkossa tuottaa yksilöllistä ammatillista osaamista opiskelijoiden ja työelämän tarpeiden mukaan. Yksilöllisiin osaamistarpeisiin voidaan jatkossa vastata joustavasti tutkintojen, niiden osien, tutkintoon johtamattomien koulutuksien ja valmentavien koulutusten avulla. Ohjattua ja tavoitteellista opiskelua voidaan toteuttaa joustavasti niin oppilaistosten oppimisympäristöissä, työpaikoilla kuin digitaalisissa oppimisympäristöissä. Samalla pyritään ehkäisemään myös syrjäytymistä, kun yksilöllistäminen tekee opinnoista sujuvampia. Lailla on turvattu myös opiskelijan oikeus saada mahdollisesti tarvitsemiaan tukitoimia opintojensa edistämiseksi. 

Miten hyvän hallinnon noudattaminen näkyy opettajan käytännön työssä?

Reformin keskittyessä suoraan ammatillisen koulutuksen lainsäädännön uudistamiseen on voimassa Hallintolaki konkretisoi käytännössä perustuslain säädökset ja käytänteet.

edelleen muita ammatillista opettajaa koskettavia lakeja. Yksi näistä on mm. Suomen vation perustuslaki, jossa todetaan, että kaiken julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatetava lakia. Myös ammatillisen opettajan työ on julkisen vallan käyttöä, ja näin oikeusvaltioperiaatteen alaista toimintaa.

Hallintolaki määrittää hyvän hallinnon perusteet. Näihin lukeutuvat mm. tasavertaisuus, palveluperiaate, neuvonta,  asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielen käyttö ja viranomaisten yhteistyö. Ammatillisen opettajan arjessa tämä tarkoittaa opiskelijoiden tasavertaista kohtelua kaikissa tilanteissa. Opettaja ohjaa ja neuvoo opiskelijoita heidän sitä tarvitessaan ja käyttää työssään selkeää ymmärrettävää kieltä. Viranomaisten välinen yhteistyö on osa opettajan moniammatillista osaamista. Yhteistyö voi olla koulun sisäistä muiden saman organisaation henkilökunnan kanssa tapahtuvaa yhteistyötä, tai yhteistyötä esim. toisen oppilaitoksen, sosiaaliviranomaisten tai poliisin kanssa.

Mitkä ovat opiskelijan velvollisuudet ja miten huolehdin opettajana työrauhasta?

Oppilaitoksen tulee huolehtia, että opiskelijalla on mahdollisuus turvalliseen opiskeluympäristöön. Kiusaamista, häirintää, väkivaltaa, rasismia eikä syrjintää hyväksytä missään tilanteessa, vaan koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus ennaltaehkäistä ja puuttua niihin. Opiskelijan oikeus turvalliseen oppimisympäristöön määritellään ammatillisesta koulutuksesta annetuissa laeissa. Koulutuksen järjestäjän tulee hyväksyä järjestyssäännöt tai antaa muut oppilaitoksessa sovellettavat järjestysmääräykset, joilla edistetään sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä oppilaitosyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä.

On muistettava että oikeuksien lisäksi opiskelijalla on myös velvollisuuksia. Näitä ovat mm. velvollisuus osallistua opetukseen, näyttöihin tai muuhun osaamisen osoittamiseen, jollei poissaololle ole perusteltua syytä. Opiskelijan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti. Lisäksi opiskelijan aiheuttaman vahingon korvaamisvelvollisuudesta säädetään vahingokorvauslaissa.

Työrauha on yhteinen tavoite, johon jokainen pystyy omalla tominnallaan vaikuttamaan. Samalla työrauha on osa turvallista oppimisympäristöä. Opettajan ammattitaidolla ja käyttämillään pedagogisilla ratkaisuilla opettaja pystyy vaikuttamaan opiskeliijoiden luomaan oppimiskulttuuriin ja työrauhaan, sekä näin ennaltaehkäisemään ongelmia. Lähtökohtana on molemminpuolinen kunnioitus opettajan ja opiskelijan välillä. Pedagogisesti taitava opettaja saa opiskeilijat kiinnostumaan opetuksesta ja osalliseksi oppimisprosessia. Tämä auttaa opettajaa työrauhan ylläpitämisessä. Suoranaisesti työrauhasta ei ole määritelty lakia, mutta ääritapauksissa käytetään tulkintoja muista laeista.

Opiskelijan käyttäytyessä sääntöjen vastaisesti tai muutoin omalla toiminnallaan häiriötä aiheuttaen on opettajalla oikeus rajoittaa tätä toimintaa. Väärinkäytöksistä on mahdollista antaa opiskelijalle kirjallinen varoitus. Vakavammissa tapauksissa laki ammatillisesta koulutuksesta antaa oikeuden opettajalle tietyillä perusteilla poistaa häiritsevä tai turvallisuutta vaarantava opiskelija luokkahuoneesta tai muusta oppilaitoksen tilasta tai jopa peruuttaa opiskeluoikeus.

Salassapito ja tieto- ja oikeusturva opettajan työssä

Opettajalla on omassa työssään osittainen salassapitovelvollisuus. Salassapitovelvollisuus kieltää aseman tai tehtävän perusteella saatujen tietojen luovuttamisen ulkopuolisen käyttöön. Henkilö ei saa levittää kuulemaansa tietoa, asiakirjaa tai siinä lukevaa tietoa sivullisille luvatta. Salassapito perustuu lakiin ja sen tarkoituksena on suojata opiskelijoiden yksityisyyteen liittyviä asioita ja/tai yleistä etua kuten yleiseen turvallisuuteen liittyviä materiaaleja. Ohjaavia lakeja ovat mm: perusopetuslaki, laki ammatillisesta peruskoulutuksesta, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettu laki, laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, lastensuojelulaki ja henkilötietolaki.

Salassapitosäädöksistä huolimatta lähtökohtaisesti viranomaisten toiminnan on kuitenkin oltava näkyvää. Koulutuksen järjestäjällä onkin velvollisuus salassapitosäännösten estämättä pyynnöstä toimittaa valtion opetushallintoviranomaisille mm. koulutuksen arviointiin, kehittämiseen ja tilastointiin liittyviä tietoja. Koulutuksen järjestäjä on myös velvollinen antamaan opiskelijan terveydentilaa, toimintakykyä koskevia, tehtävien hoidon kannalta välttämättömiä tietoja mm. opiskeluterveydenhuollosta, työssäoppimisesta tai uudesta koulutuksesta vastaaville henkilöille.

Tietosuoja on henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä. Tietosuoja on osa yksityisyyden suojaa jokaisen ihmisen perusoikeutena ja tarkoittaa ihmisten oikeutta omiin henkilötietoihinsa (mm. nimi, syntymäaika, yhteystiedot). Tietosuojaan sisältyy mm. yksilön oikeus tarkastaa, mitä tietoja hänestä on tallennettu henkilörekisteriin ja saada virheelliset tiedot korjatuksi. Oppilaitoksissa tämä tarkoittaa sitä, että oppilaiden henkilötietojen käsittely tulee olla asianmumukaisesti perusteltavissa oppilaitoksen toiminnan kannalta. Henkilötietoja saa käsitellä mm. opiskelijan ottamiseksi oppilaitokseen ja opetuksen järjestämiseksi.



Oikeusturva sanansa mukaisesti velvoittaa opettajan toimimaan työssään puolueettomasti ja tasapuolisesti kaikkia opiskelijoita kohtaan. Opettajan on huolehdittava opiskelijan oikeusturvan toteutumisesta mm. tiedottamalla opinnoissa vaadittavista osaamistavoitteista, arvioinnista, oikeuksista mahdollisen tuen saamiseen ja mahdollisuudesta korottaa arvosanoja tai uusia -hylättyjä. Opiskelijan ilmaistessa tyytymättömyytensä arviointiin, on opettajan viivyttelemättä käsiteltävä asia ja keskusteltava opiskelijan kanssa, antaa perustelut arvioinnille tai järjestää uudelleenarviointi. Opiskelijoille on tehtävä tiettäväksi myös aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustamisen periaatteet sekä mahdolliset kurinpidolliset säädökset.

Lähteet: - Hallintolaki
              - https://www.osao.fi/media/oppaat-ja-lomakkeet/opiskelijan-oppaat-ja-lomakkeet
              /opiskelijan-oppaat-ja-lomakkeet/opiskelijan-oikeudet-ja-velvollisuudet-20131.pdf
              - Lähiopetuspäivän muistiinpanot lakiopetuksesta
              - https://www.edilex.fi/he/20170039#OT100
              - https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980630
              - http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/103/0
              /ajankohtaista_ammatillisen_koulutuksen_reformissa

Erityispedagogiikka

Erityinen tuki

Kuten opiskelijoita yleensäkin erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita on hyvin monelaisia. Erityisen
tuen tarve vaihtelee vammaisuudesta monenlaisiin arjen elämän vaikeuksiin. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat pyritään kartoittamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa opintojen alkaessa. Erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan tunnistaminen perustuu opettajien tai opiskelijahuollon henkilöstön tekemiin havaintoihin, peruskoulusta saatuun niveltietoon, aikaisempaan koulumenestykseen, joustavan haun tietoihin, tulohaastatteluun, oppimisen lähtötasokartoitusten tulokseen tai terveydenhoitajan huomioihin.

Monet erityistä tukea perusopinnoissa tarvinneet opiskelijat tarvitsevat sitä myös ammatillisissa opinnoissa. Opiskelija, jonka opintoja on yksilöllistetty perusopetuksessa esim. aistivamman, neurologisen vaikeuden, pitkäaikaissairauden tai laaja-alaisten oppimisvaikeuksien vuoksi, tarvinnee jonkinlaista tukea myös ammatillissa opinnoissa. Näiden opiskelijoiden siirtymävaiheessa perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö on erityisen tärkeää sujuvan siirtymän ja tarvittavan tuen varmistamiseksi.

Erityisopetuksen tarve voi ilmetä myös vasta ammatillisessa koulutuksessa. Uusi elämänvaihe ja uusi oppimisympäristö voi nostaa esiin esim. motivaatio-ongelmia, käyttäytymisen oireita, päihteiden käyttöä ja muita sosiaalisia tai mielenterveyden ongelmia. Joillakin opiskelijoilla  oppimisvaikeudet tulevat tunnistetuiksi vasta ammatillisessa koulutuksessa.

Ammatillista erityisopetusta on tarjolla lähes kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa ja se on vakiintunut toimintamuoto. Pyrkimyksenä on tarjota yhdenvertaisuuden periaatteen mukaisesti esteettömät mahdollisuudet kaikille oppijoille. Toimintamallit ovat kehittyneet päivittäisen työskentelyn ohessa ja niitä on kehitetty erilaisissa hankkeissa.

Tarve erityisestä tuesta määritellään aina uudestaan ammatillisten opintojen alussa riippumatta siitä, onko opiskelija saanut erityisopetusta perusopetuksessa. Näin tukitoimet saadaan kohdennetuksi yksilöllisiin tuen tarpeisiin, sillä opiskelijan tuen tarve riippuu siitä ympäristöstä, jossa hän opiskelee. Tässä tärkeänä lähtökohtana erityisopetuksen järjestämisessä on koulutuksen järjestäjän selkeä tahtotila pitää huolta kaikista opiskelijoita, myös erityitä tukea tarvitsevista oppijoista. Tahtotila ilmaistaan koulutustrategiassa ja sen tulee näkyä kaikissa suunnitelmissa ja toiminnan resurssoinnissa. Opetussuunnitelmien ja toimintaohjeiden kautta tahtotila välittyy koko henkilökunnan toimintaan. Koko ikäluokan kouluttaminen toisen asteen koulutuksessa, nuorisotakuu tai etsivä nuorisotyö vastaavat esteettömyyden haasteisiin huolehtimalla siitä, että kaikki peruskoulun päättävät nuoret saadaan ohjauksen piiriin.


Opiskelijahuolto

Jokaisella on oikeus saada opetusta, oppia ja opiskella omien kykyjensä ja edellytystensä mukaisesti. Ammatillisen opetuksen tavoitteet pyritään määrittelemään siten, että ne vastaavat realistisesti yksilön taitoja. Tähän tavoitteeseen pyritään pääasiallisesti ennakoivilla toimilla, jossa opiskelijahuollolla on keskeinen rooli.

Opiskelijahuolto on yksi osa oppimisen tukemisessa hyödynnettävistä monialaista yhteistyötekijöistä. Opiskelijahuollolla tarkoitetaan opiskelijan kokonaisvaltaista huomioimista ja tukemista fyysisen, psyykkisen, ja sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Oppilaitosyhteisössä tämä tarkoittaa mm. toimintakulttuuria, yhteisöllistä toimintaa, kodin ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä, sekä turvallisuutta edistäviä toimenpiteitä. Opiskelijalle se voi yksinkertaisimmillaan olla jokaisena koulupäivänä tapahtuvaa, yksilöllisesti toteutettua hyvää pedagogista toimintaa. Esimerkiksi mahdolliset kuntoutustarpeet huomioidaan opiskelijoiden henkilökohtisissa suunnitelmissa ja opiskelupäivän/opiskeluviikon pituudessa tai mahdollisuutena terapian toteutumiseen koulupäivän aikana. Lisäksi opintopolun onnistumisen varmistamiseksi voi ohjauksessa olla mukana opetushenkilöstön lisäksi sosiaali- ja terveysalan henkillöitä, ohjauksen ammatilaisia, työelämän ihmisiä tai muita mahdollisten sidosryhmien edustajia.


Esteetön kohtaaminen

Monelle opiskelijalle opiskelun ympärille rakentuva sosiaalinen verkosto on merkittävin toimintakyvyn lähde opiskeluyhteisössä. Siksi on tärkeää, että opiskelijat voivat kokea olonsa

hyväksytyksi ja turvalliseksi. Toimivan opiskeluympäristön ja oppimiskokemuksen luominen vaatii erityisesti hyviä kohtaamistaitoja. Vuorovaikutus rakentuu tunteista, tahdosta, ajattelusta sekä toiminnasta. Myös kulttuuriimme tavat ja normit vaikuttavat siihen, miten ymmärrämme toisiamme. Opiskelijan taustasta tai ominaisuuksista riippumaton hyvä kohtaaminen muodostaa perustan asenteelliselle esteettömyydelle ja muodostaa välittävän ja turvallisen ilmapiirin. Asenteellinen ja sosiaalinen esteettömyys toimivat osaltaan myös psyykkisen esteettömyyden edellytyksinä.

Hyvä kohtaaminen muodostuu kiireettömyydestä, aidosta läsnäolosta ja kuuntelusta ja siihen kuuluvat niin kielellinen (puhe ja kirjoitettu teksti) kuin ei-kielellinen viestintä (esim. äänen voimakkuus, eleet, ilmeet, kehon liikkeet, kuvat). Hyvä kohtaaminen on luonnollisesti ammatillisen opettajan perustaito joka koskee kaikkia; ei pelkästään erityisen tuen tarpeessa olevia opiskelijoita.


Lähteet: http://oph.fi/download/163833_esteettomasti_toisen_asteen_opintoihin.pdf
              http://oph.fi/julkaisut/2014/esteettomasti_toisen_asteen_opintoihin
              http://www.esteetonamis.fi
              http://www.oph.fi/download/173192_erityisopetuksen_kasikirja.pdf
             

Arviointi- ja palauteosaaminen

Arvioinnin tehtävät ja tavoitteet

Arvioinnilla ohjataan, motivoidaan ja kannustetaan opiskelijaa tavoitteiden saavuttamiseen, tuetaan opiskelijan myönteisen minäkuvan kehittymistä sekä kasvua ammatti-ihmisenä. Opiskelijan ohjausken ja kannustuksen lisäksi arvioinnin tärkeä tehtävä on tuottaa tietoa osaamisesta opiskeljalle itselleen, opettajille ja työnantajille, sekä jatko-opintoihin pyrkimistä varten. Arviointi ei perustu pelkkään opitun arvosteluun, vaan oppimisen arviointia tulee tehdä jatkuvasti opiskelijan oppimisprosessin aikana. 

Arvioinnissa on tärkeää erottaa osaamisen- ja oppimisen arviointi toisistaan. Tavoitteena osaamisen arvioinnissa on koota laajasti tietoa opiskelijan saavuttamasta osaamisesta. Saatua tietoa opiskelija

voi käyttää hyväkseen omassa oppimisen reflektoinnissaan, ja eri sidosryhmät ja oppilaitos oman opetuksensa suunnittelussa. Oppilaitoksen tulee laatia osaamisen arvioinnista opiskelijan arvioinnin toteuttamissuunnitelma.

Oppimisesta ja osaamisesta opettajalta saadun arvioinnin ja palautteen lisäksi käytössä ovat opiskelijoiden itsearviointi ja vertaisarviointi. Menetelminä opiskelijoiden osaamisen arvioinnissa voi olla numeraalinen tai laadullinen arviointi. 

Arvioinnin soveltamisesta ja periaatteista on tiedotettava opiskelijoille ja kaikille arviointiin osallistuville jo ennen opintojen alkamista  (A603/2005, 3 §). Tärkeää tiedottamisessa  ovat yhteiset pelisäännöt, tiedon muotoileminen ymmärrettävään muotoon sekä asioiden kehitteleminen yhdessä keskustellen ja neuvotellen. Opiskelija nähdään aktiivisena toimijana, jota rohkaistaan kysymään, tarkistamaan tietojaan ja pohtimaan opiskeluunsa liittyviä asioita. Perusvaatimus on, että opiskelija on ymmärtänyt saamansa tiedon oikein. Kohderyhmän mukaan tiedottamisen kanaviksi voidaan valita suullinen, kirjallinen ja/tai sähköinen viestintä. 

Tiedotettavia asioita ovat ainakin arvioinnin tehtävät ja tavoitteet, osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, oppimisen ja osaamisen arviointi sisältäen työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näytöt, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit, arvosanasta päättäminen, arvioinnin uusiminen ja arvosanojen korottaminen, arvioinnin oikaiseminen sekä tutkintotodistuksen saaminen. Oppilaitoksessa tiedottamisen tavoitteena on toiminnan sujuvuuden takaaminen. 

Opiskelijan osaamista on arvioitava jo opintojen alkaessa. Opiskelijan osaaminen ja sen taso tulee selvittää opiskelijan vahvuuksien tunnistamiseksi ja aiemmin hankitu osaamisen tunnustamisen määrittämiseksi. Osaamisen tunnistaminen on pohjana opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden laatimisessa, mutta myös tarvittavan ohjauksen ja tuen määrittelemisessä. Osaamisen tunnistamiseksi käydään arviointikeskustelu, johon osallistuvat opiskelija ja opettaja/t. Opiskelijan aiemmin hankkimaa osaamista verrataan tutkinnon osien tavoitteisiin, sisältöihin ja ammattitaitovaatimuksiin. Opiskelijaa tulee ohjata osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisen hakemisessa. Myös osaamisen tunnistamiseen liittyvien ohjeiden tulisi olla helposti löydettävissä esimerkiksi verkosta, jolloin opiskelijalla on mahdollisuus tutustua niihin omatoimisesti.

    Lähteet: - http://www.oph.fi/download/124811_SoTe.pdf
                   - http://www.oph.fi/download/46585_opiskelijan_arvioinnin_hyvia_kaytantoja.pdf
                   - http://www.oph.fi/download/165456_arvioinnin_opas.pdf
                   - http://www.oamk.fi/opinto-opas/opiskelu-oamkissa/osaamisen-arviointi
                   - http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980630

Ammatillinen kohtaaminen

Ammatillinen kohtaaminen 

Kohtaaminen on ihmisten välistä vuorovaikutusta, keskustelua, ajan antamista toiselle ja aitoa läsnäoloa. Opettaja voi omalla toiminnallaan olla aktivoija ja rohkaisija, joka saa opiskelijat osallisiksi opetuksesta. Opettajan työ on täynä kohtaamisia erilaisissa tilanteissa, minkä vuoksi opettajan kohtaamistaidot ovatkin erityisen keskeisessä asemassa. Kohtaamisia tapahtuu niin koulun sisäisten toimjoiden ja yhteistyökumppaneiden välillä, mutta erityisesti opettajan ja opiskelijoiden välillä. Opetustilanteessa sekä opiskelijat, että opettaja ovat vahvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä voi parhaiillaan johtaa interaktiiviseen kanssakäymiseen ja molempien osapuolien oppimiseen. Erityisesti opettajan rohkeus lähteä mukaan uudenlaisiin, perinteisiä opettamismalleja rikkoviin toteutuksiin omassa työssään antaa mahdollisuuden elinikäiselle oppimiselle. Opettajan tulisi pyrkiä luomaan sellaisia oppmisympäristöjä, joissa avoin vuorovaikutus on mahdollista ja jossa opettamisesta siirrytään vähitellen oppimisen ohjaamiseen.


Ammatillisen kasvun tukijana

Gerald Grown SSDL-malli

Opettajan tulisi pyrkiä saamaan opiskelijat tavoittelemaan parastaan ja saavuttamaan juuri sen hetkisen tasonsa oppimistulosten kannalta.  Opetuksessa on osattava olla herkkä aistimaan opiskelijan tarpeita ja tunnetiloja sekä pyrkiä sopeuttamaan omat viestinnälliset tyylit vastaamaan opiskelijoiden taitoihin vastaanottaa niitä. 

Opettajan on syytä ottaa huomioon opiskelijan itseohjautuvuuden taso suhteessa tapaansa ohjata opiskelijoita tavoitteiden saavuttamiseen. Hyvä opettaminen tukee oppilaan itseohjautuvuuden tasoa ja pyrkii johdattelemaan kohti lisääntyvää itseohjautuvuutta. Tässä hyvänä ohjeena voi käyttää Gerald Grown laatimaa SSDL- mallia.


Opettaja yksilön ja ryhmän kohtaajana

Opetustilanteissa opettaja kohtaa hyvin erilaisia oppijoita. Tästä syystä on tärkeää, että opettaja hallitsee monimuotoisesti eri opetusmenetelmät ja osaa soveltaa niitä erilaisissa tilanteissa. Tämä mahdollistaa parhaan mahdollisen oppimisprosessin kaikille osallistujille. Pelkkä oppimisteorian hallitseminen ei kuitenkaan takaa oppimista. Onnistuneella opetuksella voidaan auttaa opiskelijaa oppimaan, mutta todellinen opiminen riippuu siitä, mitä oppimistekoja opiskelija tekee itse oppiakseen.

Onnistuneella kohtaamisella on ensiarvoisen tärkeä rooli opetuksen onnistumisen ja tuloksellisuuden kannalta. Kun opiskelija tuntee olonsa tervetulleeksi, turvalliseksi, opetus on suuniteltu opiskelijaa varten ja toteutettu opiskelijan ehdoilla on opiskelijalla mahdollisuus saada opetuksesta suurin hyöty.

Tähän päästään oikeanlaisella opiskelijan kohtaamisella ja oppimisen ohjaamisella. Yksilöllinen kohtaamnen, selkeiden tavoitteiden asettaminen, hyvä ohjauksellinen yhteys opettajaan, sekä jatkuva palaute luovat parhaan kokonaisuuden oppimiselle.  


Yksilöllisen kohtaamisen ja työskentelyn lisäksi on monimuotoisessa opetuksessa osattava hyödyntää myös yhdessä työskentelyä. Erityisesti erilaisissa ongelmanratkaisutilanteissa opiskelijat tarvitsevat kanssaopiskelijoita reflektoimaan omia ajatuksiaan. Ryhmätyöskentely edellyttää aina ryhmän sisäistä luottamusta. Opettajan kohtaamistaidoilla on tärkeä rooli ryhmädynamiikan syntymisessä. Opettaja voi luoda opiskelijoille selkeän vision tavoitteista ja ryhmätyöskentelyn hyödyistä ja rakentaa ryhmätyöskentelystä osallistavan projektin. Ryhmässä opiskelijoiden on mm.  mahdollisuus tuoda esille erilaisia näkökulmia ja selkiyttää ajatuksia. Ryhmän jäsenet pystyvät usein yhdessä ratkaisemaan sellaisia työntekoon, päätöksentekoon, tiedonhankintaan ja opiskeluun liittyviä ongelmia, mihin yksittäisen opiskelijan aika ja voimavarat eivät riitä. Parhaimmillaan rymätyöskentely on erittäin tehokas tapa ratkaista ongelmia.

Lähteet: - http://www.oaj.fi/cs/oaj/Uutiset?contentID=1408918519591&
                page_name=Maaret+Kallio+Vuorovaikutus+on+opettajan+tyon+perusta
              - https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67420/951-44-6073-1.pdf?sequence=1
              - http://www.koordinaatti.fi/sites/default/files/TiaIsokorpi-Kohtaamisentaidot.pdf

Kansainvälisyysstrategia

Ammatillisen koulutuksen kansainvälistymisstrategiat

Kansainvälisyys on arkipäivää suurimmalle osalle ammatillisen koulutuksen järjestäjiä. Koulutuksen järjestäjien strategioiden tulisi ohjata oppilaitosten toimintaa, mutta arkipäivän työssä strategiset linjaukset saattavat unohtua. Kansainvälisyys saattaa olla myös hyvin eri tavoin resurssoitua riippumatta siitä, miten tärkeänä asia nähdään organisaation sisällä.

Ammattikoulutuksen kansainvälistyminen on keskeinen osa koulutuksen kehittämistä. Koulutuksen järjestäjien vuosikymmenten ajan tehdyn kansainvälisen yhteistyön tarkoituksena on ollut parantaa ammatillisen koulutuksen suorituskykyä ja kehittää ja rikastuttaa opetuksen sisältöä, laatua sekä vetovoimaisuutta. Ammattikoulutuksen kansainvälistymisen kehitystyö on käytännössä tarkoittanut toimia muun muassa opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuuden edistämiseksi, opetussisältöjen ja menetelmien kehittämistä kansainvälisissä verkostoissa, yhteisten opintokokonaisuuksien suunnittelua ja toteuttamista, oppimateriaalin laatimista, osaamisen tunnustamista ja ammatillisen osaamisen vertailtavuuden edistämistä. Yhteistyötä on toteutettu kansallisten ja kansainvälisten partnereiden muodostamissa verkosto- ja kumppanuushankkeissa. 

Kansainvälisen toiminnan strategisesta suunnittelusta kehittämiseen 

 

Kansainvälisen toiminnan strateginen suunnittelun tehtävänä on antaa suuntaviivat koulutuksen järjestäjän ja ammatillisen oppilaitoksen toiminnalle. Strategia tulisi johtaa toimintasuunnitelman laadintaan, johon kirjataan yksityiskohtaisemmat toimenpiteet siitä, miten strategiset tavoitteet pyritään saavuttamaan. Kansainvälisen toiminnan strategisen suunnittelun avulla henkilöstölle, opiskelijoille ja tutkinnon suorittajille tehdään näkyväksi, miten kansainvälinen toiminta liittyy oppilaitoksen ydintoimintaan ja kehittämiseen. Tästä syystä henkilöstö ja opiskelijat tulisi ottaa mukaan strategiatyöhön mahdollisimman laajasti. Strategisella suunnittelulla on tarkoitus linjata kansainvälistä toimintaa ja tuoda siihen systemaattisuutta, joka helpottaa toiminnan ohjausta ja henkilöstön käytännön työtä. Suunnittelulla halutaan varmistaa, että käytännön tason kansainväliseen toimintaan on resursoitu riittävästi ja koko henkilöstö on tietoinen kansainvälisen toiminnan tavoitteista ja toimintamuodoista. 

Pelkkä strateginen suunnittelu ei kuitenkaan tee oppilaitoksesta vielä kansainvälistä. Sen jälkeen kun suunnittelutyö on tehty, tulee miettiä kansainvälisen toiminnan käytännön toteuttamista ja laadunhallintaa. Tämä voi tarkoittaa vieraskielistä opetusta, opintomatkoja, kansainvälisiä koulutusohjelmia, konferensseja, kotikansainvälisyyttä jne.

Kansainvälisessä toiminnassa tulee huomioida johdon sitoutuminen ja linjaukset. Käytännössä useissa oppilaitoksissa on nimetty kansainvälisen toiminnan vastuuhenkilö, joka huolehtii eri yksiköiden kansainvälisen toiminnan yhteisestä linjasta. Lisäksi vastuuhenkilöllä on usein tukenaan kv-tiimi, jossa on mukana eri alojen tai tulosyksiköiden kv-vastaavat ja muut edustajat. Suurimmissa oppilaitoksissa voi olla myös kansainvälisen toiminnan yksikkö, jossa on vastuuhenkilön lisäksi kv-opiskelijapalveluita ym. projektin hallintokoordinaattorit. Keskeistä kansainvälisen toiminnan kehittämisessä on johdon sitoutumisen lisäksi opiskelijat. Opiskelijat ovat selkeästi tärkein kohderyhmä.


Lähteet:  -http://www.cimo.fi/palvelut/tutkimus-_ja_selvitystoiminta
                 /ammatillisen_koulutuksen_strategiat_ja_kaytannon_kansainvalisyystyo
               -http://www.oph.fi/download
                /140184_Kansainvalistymisen_kehittaminen_ammatillisessa_peruskoulutuksessa.pdf 

 

Verkosto-osaaminen, monimuotoiset verkostot

Verkostot kaikissa muodoissaan ovat nykyisessä yritys- ja koulumaailmassa hyvin vahvasti esillä oleva aihe. Uudesta ajatuksesta ei ole kuitenkaan kysymys. Yrittäjien verkostoituminen on yhtä vanha ilmiö kuin itse yrittäminen. Verkostoitumisella tarkoitetaankin kaiken tasoita yhteistyötä ja kanssakäymistä. Yrittäjän verkostoihin voidaan lukea kuuluvasi esimerkiksi  tavarantoimittajat, alihankkijat ja asiakkaat vaikka usein heitä ei välttämättä ajatella osaksi omaa verkostoa.

Verkostoituminen voidaan määritellä usealla eri tavalla, riippuen siitä tapahtuuko se yritysten vai henkilöiden välillä; verkostoitumiseen vaaditaan ainoastaan valmiutta ja kiinnostusta tavata uusia ihmisiä ja halua tutustua heihin.


Verkostot koulumaailmassa

Koulun verkostoitumisella tarkoitetaan suhteellisen pysyviä ja säännöllisiä yhteyksiä koulun ulkopuoliseen maailmaan niin, että verkostoituminen ulottuu opettajiin ja oppilaisiin saakka ja näkyy yhteistyönä eri tahojen kesken. Verkostoituminen muiden toimijoiden kanssa on sekä perinteinen että uusi ilmiö. Koulut ovat tehneet aina yhteistyötä lähiyhteisön kanssa, mutta laajemman yhteistyön rajoitteena on ollut yhteydenpidon hitaus ja kalleus. Internet on mullistanut yhteydenpidon ja tuonut yhteydet kaikkien ulottuville. Tieto- ja viestintätekniikan soveltaminen opetuksessa muuttaa samalla automaattisesti oppilaitosten henkilökunnan työtä verkostomaiseksi. Toisille ulkoinen verkostoituminen voi kuitenkin edelleen olla varsin vähäistä lukuunottamatta opettajia, joille se on työn vuoksi suorastaan välttämätöntä, esimerkiksi erityisopettajille tai opoille. Suurin osa opettajista tekevät kyllä yhteistyötä omassa koulussaan muiden opettajien ja henkilökunnan kanssa, mutta ulkoinen verkostoituminen puuttuu. Sitä ei nähdä tarpeellisena oman työn kannalta, ei osata, tai se ei muutoin tunnu työhön sopivalta.

Koulun verkostoitumisen etuna on luonnollisesti kokemusten ja osaamisen jakaminen ja välittyminen, ideoiden syntyminen, uuden oppiminen. Verkostoitumien osaltaan tuo myös ammatillista yhteistyötä yksintyöskentelyyn. Kun verkostot ovat suhteellisen pysyviä, käytäntöjä voidaan syventää ja monipuolistaa niin, että kaikki oppilaat ja opettajat voivat osallistua. Eri koulujen verkostoituessa mahdollisuus lisätä omaa koulutustarjontaa lisääntyy, sekä kustannustehokkuus paranee.  Näin useammalla koulutusyksiköllä on mahdollisuus tarjota yhä laajempaa opetusvalikoimaa ja yksilöityä osaamista eri alojen yrityksille. Säännölliset yhteydet tukevat opettajaa ja helpottavat hankkeisiin osallistumista, kun rakenteellisia ratkaisuja on jo tehty aikaisemmin. 

Yksi yhteistyön menetelmä onkin tiimiopettajuus. Määritelmiä tiimiopettajuudelle on useita, muta kaikkia näitä yhdistää näkemys siitä, että yksi tai useampi opettaja/luennoitsija työskentelee yhdessä suunnitellen ja opettaen tietyn opetuskokonaisuuden. Usein tällaiseen opintojaksoon ja toimintatapaan liittyy hyvin olennaisena osana myös opiskelijoiden osallistaminen eri ryhmätyömuodoissa tai yhteistoiminnallisina työtapoina. Oleellista on pedagogisen asiantuntijuuden jakaminen ja reflektiivinen dialogi.


Tiimiopetuksen on todettu tuottavan aktiivisen osallisuuden molemmille opettajille ja tukevan opettajien ammatillista ja persoonallista kasvua. Keskinäinen vastuun jakamisen ulottaminen myös opiskelijoiden keskuuteen tuo esille opettajan hiljaista tietoa ja voidaan todeta, että tiimiopettajuus on mielekäs malli esimerkiksi yhteistoiminnallisen oppimisen viitekehyksessä. Käytännön toiminnassa, esimerkiksi opetustilanteessa, kaikki osalliset tuovat oman osaamisensa yhteiseen pohdintaan. Jokaisella on mahdollisuus reflektoida omia ja toistensa kokemuksia ja sanallistaa omia piilossakin olevia käsityksiään.

Verkostoitumisen suunnat

Uudenlaisia verkostoja on viime vuosina pyritty luomaan lähinnä kolmeen suuntaan: toisaalta yrityksiin, toisaalta kansainvälisiin hankkeisiin ja muihin kouluihin. Yksittäisen opettajan verkostot ovat haavoittuvampia ja ne yleensä katoavat koulun käytöstä, kun opettaja esimerkiksi vaihtaa koulua.

Haasteena verkostoituneessa opetuksessa voikin olla sisällöllisen asiantuntijuuden hajautuminen ja opetuksessa korostuva suunnittelu ja organisointi. Verkostoitunut opetus edellyttääkin vahvaa tiimityötä opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Verkostoituminen on yksinkertaisimmillaan kanssa käymistä toisen yksilön tai yrityksen kanssa. Verkostojen hyödyntäminen onkin käytännössä eri tasoista vuorovaikutusta; kyselemistä, kuuntelua, itsestä kertomista, aitoa kiinnostusta ja verkostoitumisvälineiden kunnossapitoa.


Lähteet: - http://www10.edu.fi/kenguru/?sivu=opettajien_verkostoituminen 
               - https://arkisto.uasjournal.fi/kever_2008-1/amk-opeverkostotKoivunenym.pdf
               - http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/texts/raami.pdf
               - http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa
                 /mika_ihmeen_sosiaalinen_media/verkostoituminen_ja_vertaistyoskentely

Monikulttuurisuusosaaminen

Monikulttuurisuus

Emme ole jääneet kansainvälistyvässä maailmassa paitsi uusien kulttuurien kohtaamisesta. Useimmissa oppilaitoksissa on kantasuomalaisen kulttuurin lisäksi monia kotimaisten alakulttuurien edustajia, mutta myös muualta maailmasta maahanmuuttajina tulleita opiskelijoita ja heidän kulttuureitansa. Kokonaisuudessaan kulttuurien edustajien joukko on hyvin kirjava.

Opettajat ovat monikulttuurisuuden eturintamassa kotouttamassa ja kasvattamassa uusien

Monikulttuurisuuden teemoja näyttelykävelyllä oppimassa

suomalaisten identitieettejä ja sopeutumista uuteen maahan ja kulttuuriin. Eri kulttuureista tulevien ihmisten kohtaaminen edellytää sopeutumiskykyä ja interkulttuuristen taitojen hankkimista kaikilta- niin tulijoilta kuin vastaan ottaviltakin. Pystyäkseen toimimaan monikulttuurisuuden haasteiden keskellä on hyvä muistaa, että ihmisten välinen hyvä vuorovaikutus edellyttää aina vastavuoroisuutta, kuuntelemista ja toisen asemaaan eläytymistä. Kuunteleminen edistää parhaiten yhteisymmärrystä. Jokaista kohtaamistilannetta ohjaa toive hyväksytyksi tulemisesta. Avoimen ja rehellisen kommunikaation kautta on mahdollista laajentaa omaa kulttuurista näkökenttää.

 

Tavoitteet

Suomalaisen koulun tavoitteissa korostetaan oppilaan itsenäisyyttä, itseohjautuvuutta, vastuullisuutta ja itsearvioivaa opiskelua. Lisäksi painotetaan jokaisen yksilön erilaisia lähtökohtia uuden oppimiselle. Keinot ohjata oppimista ovat sidoksissa oppilaiden yksilölliseen kokemushistoriaaan. Nämä tavoitteet ovat entistä haasteellisempia silloin, kun opettaja kohtaaa aivan erilaisesta kulttuuria edustavan oppijan. Siksi on tärkeää tietää miten erilaiset oppijan minää määrittävät kulttuurilliset tekijät vaikuttavat mm. ajatteluun, motivaatioon ja tunteisiin.

Ryhmätyön satoa

Pääsääntönä voitaneen pitää, että sitä hyödyllisempää on saada tietää millaisia mahdollisuuksia nuorella on ollut tehdä ja harjoitella asioita, joita suomalaisessa koulussa pidetään keskeisinä ja jopa välttämättöminä. Erityisen tärkeää näiden taustojen selvittely on siloin, kun oppilaan oppimisessa havaitaan ongelmia.








Laajemmin ja yleisellä tasolla opiskelijan kulttuuriin tutustuessa on hyvä selvittää ainkin suraavia seikkoja: 

- Miten miehen ja naisen roolit määrittyvät?
- Miten lapsiin suhtaudutaan? 
- Mikä on kulttuurissa keskipisteenä: yksilö, perhe vai yhteisö?
- Miten ja mitkä uskonnot vaikuttavat kulttuuriin? 
- Millaisia elämänarvoja ja elämänfilosofiaa kulttuuri sisältää?
- Millaisia elintapoja suositaan?
- Millaiset ovat erot sosiaalisten ja taloudellisten yhteiskuntaluokkien välillä?
- Mikä oli se poliittinen tilanne mistä paettiin?
- Miten eri tunteet ilmaistaan? 
- Miten sisäisiä ja ulkoisia kriisejä käsitellään tunnetasolla? 
- Millaista ruumiinkieltä kulttuuri on opettanut?

Vähintään yhtä tärkeää on selvittää tulijoille edellä mainitut asiat suomalaisesta kulttuurista esimerkiksi ensimmäisissä vanhempien monikulttuurisuusilloissa tai yksittäisissä tapaamisissa. Meidän elämäntapamme herättävät hämmennystä, jopa paheksuntaa ja ihmettelyä monissa muista kulttuureista tulevissa. Avoimelle keskustelulle on siis löydyttävä tilaa.

Tavoitteena monikulttuurisessa koulussa on luoda kaikille koulun opiskelijoille mahdollisimman avoin oppimisilmasto. Tämä vaatii moniammatillista yhteistyötä läpi koko koulun organisaation. Näin oppimisyhteisön jokainen jäsen voi tuntea olevansa osa sitä organisaatiota, johon hän on tullut opiskelemaan, opettamaan tai tekemään jotain muuta oppimisyhteisön hyväksi. Vain osallisuudesta voi syntyä halu osallistua oppimisyhteisön tarjoamiin toimintoihin. Osallisuuden tunne syntyy siitä että jokainen oppimisyhteisön jäsen tulee huomatuksi omana ainutkertaisena itsenään ja tulee kohdelluksi tasavertaisena ihmisenä toisten joukossa.

Yrittäjyyden työelämälähtöiset verkostot - osaamismerkki

1. Kuinka opettaja voi oman työnsä kautta edistää yrittäjyyttä?


Yrittäjyyskasvatus, asenteena yrittävyys on kuuluu jokaiselle opettajalle.
Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa kohtaa yrittäjyyden vain yhteistyön kautta. Hyviä malleja yhteistyön lisäämisen ovat esimerkiksi yhteiset työelämäfoorumit. Malleja voidaan myös suunnitella ja miettiä yhdessä. Yleisesti ottaen pidemmät projektit samoihin yrityksiin tukevat koulutuksen työelämälähtöisyyttä ja yrittäjyyskasvatuksen monia mahdollisuuksia erittäin hyvin.

Opettajalla tulisi olla rohkeutta käyttää mahdollisia yrityselämän verkostojaan hyödyksi, sekä uskaltaa lähteä kokeilemaan erilaisia oppimisympäristöjä. Uutta kokeilemalla oppimiseen saadaan autenttisuutta ja yhteistyötä, joka perustuu rajattuun suunnitelmaan. Oppimista tapahtuu tekemisen, innostumisen, onnistumisen, sekä epäonnistumisen kautta.

 
2. Kuinka oppilaitos voi edistää yrittäjyyttä? 

Yrittäjyys on entistä vahvemmin mukana uudistuvissa opetussuunnitelmissa. Samaan aikaan yritykset ovat löytäneet tapoja hyödyntää suoraan koulujen tarjoamia mahdollisuuksia yritysmaailmassa mikä on lisännyt koulujen ja yritysmaailman yhteistyötä. 

Yrittäjyyttä edistetään koulutuksessa strategisella tasolla ja johtamisella, kehittämällä opettajien osaamista, ottamalla koulutuksen sisältöihin yrittäjyyttä tukevia elementtejä ja tekemällä oppimisympäristöistä innostavia ja innovatiivisia. Näitä voivat olla harjoittelujaksot yhteistyöyrityksissä, projektityöskentely yrityksen kanssa, oikean yrityksen perustaminen jne.


3. Kuinka yrittäjä voi tukea opettajaa yrittäjyyden edistämisessä?

Yritysten ja oppilaitosten yhteistyö varmistaa sen, että koultussisällöt vastaavat tulevaisuuden työelämän tarpeita. Uusin tutkittu tieto on silloin hyödynnettävissä yritysten menestykseksi.

 
-Yhteistyön tarjoaminen alueen oppilaitoksille 

Opetussuunitelmia laaditaan paikoittain uudella tavalla verkostoyhteistyössä ja yrittäjän voivat luontevasti tarjota tähän työskentelyyn yrittäjän näkölkulman. Alueet ja oppilaitokset etenevät opetussuunitelmatyössä eri tavoin ja eri tahtiin. Yrittähien ei tarvitse olla opetussuunnitelmatyön kouluksen tai opetuksen asiantuntijoita. Koulu opastaa opetussuunitelman muutoksista ja yhteistyökummpaneiden rooleista sekä odotuksista yrittäjiä kohtaan.

-Yrittäjyyden näkökulma opetussuunnitelmaan

Yrittäjien tärkeä anti on antaa yrittäjyyden näkökulma opetettaviin aineisiin ja koulun toimintaan, sekä kertoa miltä työn alla oleva opetussuunitelma ja sen tavoitteet näyttäytyvät yrittäjän näkökulmasta. On tärkeää välitää kouluun, millaista osaaista yhteiskunnassa, työeämässä ja alueella tarvitaan tulevaisuudessa.

Opetussuunnitelmatyössä on tärkeä miettiä kuinka yrittäjän ovat mukana kun opetussuunnitelma otetaan käyttöön. On hyvä pohtia, milliaista konkreettista yhteistyötä yrittäjät voivat tehdä oppilaitokssen kanssa ja mikä on yhteityön tavoite. Hyvin suunniteltu ja laadukkaasti toteutettu yhteistyö kehittää alueen ja oppilaitoksen yrittäjyyskasvatusta myös pidemmällä aikajänteellä

i

Yrittäjyyden yhteiskunnallinen merkitys osaamismerkki

1. Miksi yritykset ovat tärkeitä yhteiskunnalle?

Yrittäjyyden edistäminen on Suomessa tärkeä talouspoliittinen tavoite. Yrittäjjyyden merkitystä on alettu korostaa aiempaa enemmän työllisyyden ja hyvinvoinnin kasvattajana, sekä osin uusien keksintöjen tarpeen tyydyttäjänä. Yritystoiminnalla on monta eri merkitystä riippuen siiä, mistä näkökulmasta yritystoimintaa kulloinkin tarkastellaan.

Ammatilliselle opettajalle yritykset tuottavat ajanmukaista tietoa yhteiskunnasta ja kulloinkin vallitsevista työelämän tarpeista. Opettajan on mahdollista sisällyttää opetukseen oppimisjaksoja todellisissa tilanteissa ja oikeissa oppimisympäristöissä ja näin tarjota opiskelijoilleen kosketus oikeaan työelämään ja todellisten yritysten toimintaan. Vastavuoroisesti yritykset pystyvät välittämään omia osaamistarpeitaan kouluille ja näin saamaan ajantasaisia osaajia myös tulevaisuudessa. 

 
2. Miksi yritykset ovat tärkeitä yksilölle?


Noin 70% suomalaisista työskentelee yksityisten yritysten palveluksessa. Tulevaisuudessa yritysten merkitys työllistäjinä tulee entisestään kasvamaan. Kehitys on seurausta siitä, että julkinen sektori karsii omia tehtäviään ja työllistää entistä vähemmän ihmisiä. Välillisesti voidaan ajatella myös julkisen sektorin työn olevan yritystoiminnan tulosta. Julkisen sektorin palvelut rahoitetaan verovaroilla josta yritysten palveluksessa työskentelevien ihmisten maksuosuus on n. 80%. Siksi yritystoiminnan merkitys on olennaisen tärkeä julkisen sektorin rahoituksessa.

Kuten aiemmin mainittua yhteiskunnan tarjoamat palvelut tulevat tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin siitymään yksityisaen sektorin tuottamiksi. Tähän kehitykseen on tärkeää vastata koulutuksella. Yrittäjyyskasvatus kuuluu ammatillisten oppilaitosten petussuunnitelmaan, ja opettajan tulisi pyrkiä lisäämään myönteistä asennetta yrittäjyyteen ja luoda oppimisympäristö joka rakentuu ongelmanrataisulle ja vuorovaikutukselle. Näillä teoilla opettajan on omassa työssään mahdollista tukea yrittäjyyttä. Yrittäjyyskasvatus perustuu elinikäiseen oppimiseen ja verkostomaiseen toimintatapaan. 


3.  Millaisia työelämän muutostrendejä on tulossa? 


Ihmisen vahvuus työmarkkinoilla on inhimillinen tekeminen, jota ei voi konein korvata. Muutoksessa mahdollisuudet löytyvät uuden oppimisesta, yrittäjyydestä ja uusista tarpeista.

Työelämän tärkein trendi on tulevanakin vuonna työelämän muuttuminen. Globalisaation ja digitalisaation aikaansaama rakennemuutos kaventaa perinteisten työn määrää ja synnyttää uutta työtä erityisesti palvelusektorille. Uusien tarpeiden myötä tulevaisuudessa syntyy täysin uusia tehtäviä.

Periodimaisen työn lisääntyessä työelämä edellyttää entistä laajempien verkostojen luomista sekä kasvotusten että verkon välityksellä. Koska mielikuva tuntemattomasta on entistä helpompi muodostaa pelkän verkkokäyttäytymisen perusteella, on verkkopresenssin on oltava kunnossa yhtälailla työnhakijalla kuin -tekijälläkin.

Kun työ ei ole sidoksissa aikaan tai paikkaan, voivat tiimin jäsenet työskennellä nopeiden yhteyksien ansiosta vaikka ympäri maailman. Työntekijöiltä tämä vaatii paitsi sujuvaa kielitaitoa myös uudenlaisia viestintä- ja digitaitoja, jotka mahdollistavat toimimisen eri tyyppisissä yhteisöissä.

Sitran työelämätutkimuksen vastaajat pitivät tulevaisuuden avaintaitoina kykyä ottaa riskejä ja ymmärtää työnantajan tarpeita ja liiketoimintaa. Suurimpina vahvuuksinaan vastaajat näkivät luotettavuuden, ahkeruuden ja oikean asenteen. Verkostoitumistaitoja sen sijaan tunnisti omaavansa vain kuusi prosenttia ja vuorovaikutustaitojakin vain 31% vastaajista.
Niin sanottujen ihmistaitojen kehittämiseen kannattaisikin panostaa enemmän, sillä niistä on hyötyä niin asiakkaiden kohtaamisessa kuin päivittäisissä yhteistyötilanteissakin. Siksi yritykset hakevat riveihinsä yhä useammin sitä ”hyvää tyyppiä”.

Opettajuudessa korostuvat tulevaisuudessa jo nyt tärkeiksi havaitut kokonaisuudet verkostoitumisesta, yrittäjyyskasvatuksessa, sekä verkko-opetuksen osaamisessa. Yritysmaailman siirtyessä yhä globaalimmaksi on todennäköistä samoin käyvät koulumaailmalle. Opetus tulee siirtymään verkkoympäristöihin eikä fyysisiä rajoja opetukselle enää ole.

4. Millaista osaamista työelämässä työntekijältä odotetaan?


Työelämän organisaatioita pyörittävät normaalein kyvyin varustetut ihmiset, vaikka työelämän onkin muuttunut hektiseksi ja jatkuvaa oppimista edellyttäväksi. Millaista osaamista työelämässä sitten odotetaan? Tehtävästä riippuen erilaisin kyvyin ja ominaisuuksin varustettuja ihmisiä lienee oikea vastaus.Tutkinnon suorittaminen on pääsylippu työmarkkinoilla, vaikkei se olekaan tae mistään, eikä oppimisen päätepiste.

Asenne, ominaisuudet ja osaaminen korostuvat rekrytoinneissa. Myönteinen asenne työtä kohtaan ja halukkuus kehittyä ovat työnantajalle tärkeitä asioita.

Pitämällä huolta myös siitä, että opintojen aikana kehität työelämässä tarvittavia taitoja, pystyt vastaamaan työnantajien odotuksiin. Tilanteita, joissa näin teet, tulee opintojen aikana aivan luonnollisesti eteesi.
Työelämätaitoja ovat muun muassa:

Helsingin yliopiston opetuksen ja opintojen kehittämisohjelma 2004 - 2006.

• ongelmanratkaisutaidot
• asiakaspalvelutaidot
• joustavuus ja muutoksiin sopeutumisen taito
• ryhmätyötaidot
• neuvottelutaidot
• verkostoitumistaidot
• tietotekniset taidot
• matemaattiset taidot
• suullinen ja kirjallinen esitystaito
• vuorovaikutustaidot ja
• urasuunnittelu ja itsensä johtamisen taidot

Ammatillisessa opetuksessa muuttuvat työmarkkinat on jo otettu huomioon osaamisperusteisessa
opetuksessa. Opetusmenetelminä käytetään oppijalähtöisiä, tutkivia ja kokeilevia menetelmiä, jotka kannustavat kriittiseen ja luovaan ajatteluun. Opetus on myös suunnitellusti kohdennettu vastaamaan työelämän tarpeita ja sitä päivitetään jatkuvasti. Työelämään integroiminen aloitetaan myös jo opiskeluaikana erilaisten yritysvierailujen ja yhteistyöprojektien kautta.