Arviointi- ja palauteosaaminen

Arvioinnin tehtävät ja tavoitteet

Arvioinnilla ohjataan, motivoidaan ja kannustetaan opiskelijaa tavoitteiden saavuttamiseen, tuetaan opiskelijan myönteisen minäkuvan kehittymistä sekä kasvua ammatti-ihmisenä. Opiskelijan ohjausken ja kannustuksen lisäksi arvioinnin tärkeä tehtävä on tuottaa tietoa osaamisesta opiskeljalle itselleen, opettajille ja työnantajille, sekä jatko-opintoihin pyrkimistä varten. Arviointi ei perustu pelkkään opitun arvosteluun, vaan oppimisen arviointia tulee tehdä jatkuvasti opiskelijan oppimisprosessin aikana. 

Arvioinnissa on tärkeää erottaa osaamisen- ja oppimisen arviointi toisistaan. Tavoitteena osaamisen arvioinnissa on koota laajasti tietoa opiskelijan saavuttamasta osaamisesta. Saatua tietoa opiskelija

voi käyttää hyväkseen omassa oppimisen reflektoinnissaan, ja eri sidosryhmät ja oppilaitos oman opetuksensa suunnittelussa. Oppilaitoksen tulee laatia osaamisen arvioinnista opiskelijan arvioinnin toteuttamissuunnitelma.

Oppimisesta ja osaamisesta opettajalta saadun arvioinnin ja palautteen lisäksi käytössä ovat opiskelijoiden itsearviointi ja vertaisarviointi. Menetelminä opiskelijoiden osaamisen arvioinnissa voi olla numeraalinen tai laadullinen arviointi. 

Arvioinnin soveltamisesta ja periaatteista on tiedotettava opiskelijoille ja kaikille arviointiin osallistuville jo ennen opintojen alkamista  (A603/2005, 3 §). Tärkeää tiedottamisessa  ovat yhteiset pelisäännöt, tiedon muotoileminen ymmärrettävään muotoon sekä asioiden kehitteleminen yhdessä keskustellen ja neuvotellen. Opiskelija nähdään aktiivisena toimijana, jota rohkaistaan kysymään, tarkistamaan tietojaan ja pohtimaan opiskeluunsa liittyviä asioita. Perusvaatimus on, että opiskelija on ymmärtänyt saamansa tiedon oikein. Kohderyhmän mukaan tiedottamisen kanaviksi voidaan valita suullinen, kirjallinen ja/tai sähköinen viestintä. 

Tiedotettavia asioita ovat ainakin arvioinnin tehtävät ja tavoitteet, osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, oppimisen ja osaamisen arviointi sisältäen työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näytöt, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit, arvosanasta päättäminen, arvioinnin uusiminen ja arvosanojen korottaminen, arvioinnin oikaiseminen sekä tutkintotodistuksen saaminen. Oppilaitoksessa tiedottamisen tavoitteena on toiminnan sujuvuuden takaaminen. 

Opiskelijan osaamista on arvioitava jo opintojen alkaessa. Opiskelijan osaaminen ja sen taso tulee selvittää opiskelijan vahvuuksien tunnistamiseksi ja aiemmin hankitu osaamisen tunnustamisen määrittämiseksi. Osaamisen tunnistaminen on pohjana opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden laatimisessa, mutta myös tarvittavan ohjauksen ja tuen määrittelemisessä. Osaamisen tunnistamiseksi käydään arviointikeskustelu, johon osallistuvat opiskelija ja opettaja/t. Opiskelijan aiemmin hankkimaa osaamista verrataan tutkinnon osien tavoitteisiin, sisältöihin ja ammattitaitovaatimuksiin. Opiskelijaa tulee ohjata osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisen hakemisessa. Myös osaamisen tunnistamiseen liittyvien ohjeiden tulisi olla helposti löydettävissä esimerkiksi verkosta, jolloin opiskelijalla on mahdollisuus tutustua niihin omatoimisesti.

    Lähteet: - http://www.oph.fi/download/124811_SoTe.pdf
                   - http://www.oph.fi/download/46585_opiskelijan_arvioinnin_hyvia_kaytantoja.pdf
                   - http://www.oph.fi/download/165456_arvioinnin_opas.pdf
                   - http://www.oamk.fi/opinto-opas/opiskelu-oamkissa/osaamisen-arviointi
                   - http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980630

Ammatillinen kohtaaminen

Ammatillinen kohtaaminen 

Kohtaaminen on ihmisten välistä vuorovaikutusta, keskustelua, ajan antamista toiselle ja aitoa läsnäoloa. Opettaja voi omalla toiminnallaan olla aktivoija ja rohkaisija, joka saa opiskelijat osallisiksi opetuksesta. Opettajan työ on täynä kohtaamisia erilaisissa tilanteissa, minkä vuoksi opettajan kohtaamistaidot ovatkin erityisen keskeisessä asemassa. Kohtaamisia tapahtuu niin koulun sisäisten toimjoiden ja yhteistyökumppaneiden välillä, mutta erityisesti opettajan ja opiskelijoiden välillä. Opetustilanteessa sekä opiskelijat, että opettaja ovat vahvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä voi parhaiillaan johtaa interaktiiviseen kanssakäymiseen ja molempien osapuolien oppimiseen. Erityisesti opettajan rohkeus lähteä mukaan uudenlaisiin, perinteisiä opettamismalleja rikkoviin toteutuksiin omassa työssään antaa mahdollisuuden elinikäiselle oppimiselle. Opettajan tulisi pyrkiä luomaan sellaisia oppmisympäristöjä, joissa avoin vuorovaikutus on mahdollista ja jossa opettamisesta siirrytään vähitellen oppimisen ohjaamiseen.


Ammatillisen kasvun tukijana

Gerald Grown SSDL-malli

Opettajan tulisi pyrkiä saamaan opiskelijat tavoittelemaan parastaan ja saavuttamaan juuri sen hetkisen tasonsa oppimistulosten kannalta.  Opetuksessa on osattava olla herkkä aistimaan opiskelijan tarpeita ja tunnetiloja sekä pyrkiä sopeuttamaan omat viestinnälliset tyylit vastaamaan opiskelijoiden taitoihin vastaanottaa niitä. 

Opettajan on syytä ottaa huomioon opiskelijan itseohjautuvuuden taso suhteessa tapaansa ohjata opiskelijoita tavoitteiden saavuttamiseen. Hyvä opettaminen tukee oppilaan itseohjautuvuuden tasoa ja pyrkii johdattelemaan kohti lisääntyvää itseohjautuvuutta. Tässä hyvänä ohjeena voi käyttää Gerald Grown laatimaa SSDL- mallia.


Opettaja yksilön ja ryhmän kohtaajana

Opetustilanteissa opettaja kohtaa hyvin erilaisia oppijoita. Tästä syystä on tärkeää, että opettaja hallitsee monimuotoisesti eri opetusmenetelmät ja osaa soveltaa niitä erilaisissa tilanteissa. Tämä mahdollistaa parhaan mahdollisen oppimisprosessin kaikille osallistujille. Pelkkä oppimisteorian hallitseminen ei kuitenkaan takaa oppimista. Onnistuneella opetuksella voidaan auttaa opiskelijaa oppimaan, mutta todellinen opiminen riippuu siitä, mitä oppimistekoja opiskelija tekee itse oppiakseen.

Onnistuneella kohtaamisella on ensiarvoisen tärkeä rooli opetuksen onnistumisen ja tuloksellisuuden kannalta. Kun opiskelija tuntee olonsa tervetulleeksi, turvalliseksi, opetus on suuniteltu opiskelijaa varten ja toteutettu opiskelijan ehdoilla on opiskelijalla mahdollisuus saada opetuksesta suurin hyöty.

Tähän päästään oikeanlaisella opiskelijan kohtaamisella ja oppimisen ohjaamisella. Yksilöllinen kohtaamnen, selkeiden tavoitteiden asettaminen, hyvä ohjauksellinen yhteys opettajaan, sekä jatkuva palaute luovat parhaan kokonaisuuden oppimiselle.  


Yksilöllisen kohtaamisen ja työskentelyn lisäksi on monimuotoisessa opetuksessa osattava hyödyntää myös yhdessä työskentelyä. Erityisesti erilaisissa ongelmanratkaisutilanteissa opiskelijat tarvitsevat kanssaopiskelijoita reflektoimaan omia ajatuksiaan. Ryhmätyöskentely edellyttää aina ryhmän sisäistä luottamusta. Opettajan kohtaamistaidoilla on tärkeä rooli ryhmädynamiikan syntymisessä. Opettaja voi luoda opiskelijoille selkeän vision tavoitteista ja ryhmätyöskentelyn hyödyistä ja rakentaa ryhmätyöskentelystä osallistavan projektin. Ryhmässä opiskelijoiden on mm.  mahdollisuus tuoda esille erilaisia näkökulmia ja selkiyttää ajatuksia. Ryhmän jäsenet pystyvät usein yhdessä ratkaisemaan sellaisia työntekoon, päätöksentekoon, tiedonhankintaan ja opiskeluun liittyviä ongelmia, mihin yksittäisen opiskelijan aika ja voimavarat eivät riitä. Parhaimmillaan rymätyöskentely on erittäin tehokas tapa ratkaista ongelmia.

Lähteet: - http://www.oaj.fi/cs/oaj/Uutiset?contentID=1408918519591&
                page_name=Maaret+Kallio+Vuorovaikutus+on+opettajan+tyon+perusta
              - https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67420/951-44-6073-1.pdf?sequence=1
              - http://www.koordinaatti.fi/sites/default/files/TiaIsokorpi-Kohtaamisentaidot.pdf

Kansainvälisyysstrategia

Ammatillisen koulutuksen kansainvälistymisstrategiat

Kansainvälisyys on arkipäivää suurimmalle osalle ammatillisen koulutuksen järjestäjiä. Koulutuksen järjestäjien strategioiden tulisi ohjata oppilaitosten toimintaa, mutta arkipäivän työssä strategiset linjaukset saattavat unohtua. Kansainvälisyys saattaa olla myös hyvin eri tavoin resurssoitua riippumatta siitä, miten tärkeänä asia nähdään organisaation sisällä.

Ammattikoulutuksen kansainvälistyminen on keskeinen osa koulutuksen kehittämistä. Koulutuksen järjestäjien vuosikymmenten ajan tehdyn kansainvälisen yhteistyön tarkoituksena on ollut parantaa ammatillisen koulutuksen suorituskykyä ja kehittää ja rikastuttaa opetuksen sisältöä, laatua sekä vetovoimaisuutta. Ammattikoulutuksen kansainvälistymisen kehitystyö on käytännössä tarkoittanut toimia muun muassa opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuuden edistämiseksi, opetussisältöjen ja menetelmien kehittämistä kansainvälisissä verkostoissa, yhteisten opintokokonaisuuksien suunnittelua ja toteuttamista, oppimateriaalin laatimista, osaamisen tunnustamista ja ammatillisen osaamisen vertailtavuuden edistämistä. Yhteistyötä on toteutettu kansallisten ja kansainvälisten partnereiden muodostamissa verkosto- ja kumppanuushankkeissa. 

Kansainvälisen toiminnan strategisesta suunnittelusta kehittämiseen 

 

Kansainvälisen toiminnan strateginen suunnittelun tehtävänä on antaa suuntaviivat koulutuksen järjestäjän ja ammatillisen oppilaitoksen toiminnalle. Strategia tulisi johtaa toimintasuunnitelman laadintaan, johon kirjataan yksityiskohtaisemmat toimenpiteet siitä, miten strategiset tavoitteet pyritään saavuttamaan. Kansainvälisen toiminnan strategisen suunnittelun avulla henkilöstölle, opiskelijoille ja tutkinnon suorittajille tehdään näkyväksi, miten kansainvälinen toiminta liittyy oppilaitoksen ydintoimintaan ja kehittämiseen. Tästä syystä henkilöstö ja opiskelijat tulisi ottaa mukaan strategiatyöhön mahdollisimman laajasti. Strategisella suunnittelulla on tarkoitus linjata kansainvälistä toimintaa ja tuoda siihen systemaattisuutta, joka helpottaa toiminnan ohjausta ja henkilöstön käytännön työtä. Suunnittelulla halutaan varmistaa, että käytännön tason kansainväliseen toimintaan on resursoitu riittävästi ja koko henkilöstö on tietoinen kansainvälisen toiminnan tavoitteista ja toimintamuodoista. 

Pelkkä strateginen suunnittelu ei kuitenkaan tee oppilaitoksesta vielä kansainvälistä. Sen jälkeen kun suunnittelutyö on tehty, tulee miettiä kansainvälisen toiminnan käytännön toteuttamista ja laadunhallintaa. Tämä voi tarkoittaa vieraskielistä opetusta, opintomatkoja, kansainvälisiä koulutusohjelmia, konferensseja, kotikansainvälisyyttä jne.

Kansainvälisessä toiminnassa tulee huomioida johdon sitoutuminen ja linjaukset. Käytännössä useissa oppilaitoksissa on nimetty kansainvälisen toiminnan vastuuhenkilö, joka huolehtii eri yksiköiden kansainvälisen toiminnan yhteisestä linjasta. Lisäksi vastuuhenkilöllä on usein tukenaan kv-tiimi, jossa on mukana eri alojen tai tulosyksiköiden kv-vastaavat ja muut edustajat. Suurimmissa oppilaitoksissa voi olla myös kansainvälisen toiminnan yksikkö, jossa on vastuuhenkilön lisäksi kv-opiskelijapalveluita ym. projektin hallintokoordinaattorit. Keskeistä kansainvälisen toiminnan kehittämisessä on johdon sitoutumisen lisäksi opiskelijat. Opiskelijat ovat selkeästi tärkein kohderyhmä.


Lähteet:  -http://www.cimo.fi/palvelut/tutkimus-_ja_selvitystoiminta
                 /ammatillisen_koulutuksen_strategiat_ja_kaytannon_kansainvalisyystyo
               -http://www.oph.fi/download
                /140184_Kansainvalistymisen_kehittaminen_ammatillisessa_peruskoulutuksessa.pdf 

 

Verkosto-osaaminen, monimuotoiset verkostot

Verkostot kaikissa muodoissaan ovat nykyisessä yritys- ja koulumaailmassa hyvin vahvasti esillä oleva aihe. Uudesta ajatuksesta ei ole kuitenkaan kysymys. Yrittäjien verkostoituminen on yhtä vanha ilmiö kuin itse yrittäminen. Verkostoitumisella tarkoitetaankin kaiken tasoita yhteistyötä ja kanssakäymistä. Yrittäjän verkostoihin voidaan lukea kuuluvasi esimerkiksi  tavarantoimittajat, alihankkijat ja asiakkaat vaikka usein heitä ei välttämättä ajatella osaksi omaa verkostoa.

Verkostoituminen voidaan määritellä usealla eri tavalla, riippuen siitä tapahtuuko se yritysten vai henkilöiden välillä; verkostoitumiseen vaaditaan ainoastaan valmiutta ja kiinnostusta tavata uusia ihmisiä ja halua tutustua heihin.


Verkostot koulumaailmassa

Koulun verkostoitumisella tarkoitetaan suhteellisen pysyviä ja säännöllisiä yhteyksiä koulun ulkopuoliseen maailmaan niin, että verkostoituminen ulottuu opettajiin ja oppilaisiin saakka ja näkyy yhteistyönä eri tahojen kesken. Verkostoituminen muiden toimijoiden kanssa on sekä perinteinen että uusi ilmiö. Koulut ovat tehneet aina yhteistyötä lähiyhteisön kanssa, mutta laajemman yhteistyön rajoitteena on ollut yhteydenpidon hitaus ja kalleus. Internet on mullistanut yhteydenpidon ja tuonut yhteydet kaikkien ulottuville. Tieto- ja viestintätekniikan soveltaminen opetuksessa muuttaa samalla automaattisesti oppilaitosten henkilökunnan työtä verkostomaiseksi. Toisille ulkoinen verkostoituminen voi kuitenkin edelleen olla varsin vähäistä lukuunottamatta opettajia, joille se on työn vuoksi suorastaan välttämätöntä, esimerkiksi erityisopettajille tai opoille. Suurin osa opettajista tekevät kyllä yhteistyötä omassa koulussaan muiden opettajien ja henkilökunnan kanssa, mutta ulkoinen verkostoituminen puuttuu. Sitä ei nähdä tarpeellisena oman työn kannalta, ei osata, tai se ei muutoin tunnu työhön sopivalta.

Koulun verkostoitumisen etuna on luonnollisesti kokemusten ja osaamisen jakaminen ja välittyminen, ideoiden syntyminen, uuden oppiminen. Verkostoitumien osaltaan tuo myös ammatillista yhteistyötä yksintyöskentelyyn. Kun verkostot ovat suhteellisen pysyviä, käytäntöjä voidaan syventää ja monipuolistaa niin, että kaikki oppilaat ja opettajat voivat osallistua. Eri koulujen verkostoituessa mahdollisuus lisätä omaa koulutustarjontaa lisääntyy, sekä kustannustehokkuus paranee.  Näin useammalla koulutusyksiköllä on mahdollisuus tarjota yhä laajempaa opetusvalikoimaa ja yksilöityä osaamista eri alojen yrityksille. Säännölliset yhteydet tukevat opettajaa ja helpottavat hankkeisiin osallistumista, kun rakenteellisia ratkaisuja on jo tehty aikaisemmin. 

Yksi yhteistyön menetelmä onkin tiimiopettajuus. Määritelmiä tiimiopettajuudelle on useita, muta kaikkia näitä yhdistää näkemys siitä, että yksi tai useampi opettaja/luennoitsija työskentelee yhdessä suunnitellen ja opettaen tietyn opetuskokonaisuuden. Usein tällaiseen opintojaksoon ja toimintatapaan liittyy hyvin olennaisena osana myös opiskelijoiden osallistaminen eri ryhmätyömuodoissa tai yhteistoiminnallisina työtapoina. Oleellista on pedagogisen asiantuntijuuden jakaminen ja reflektiivinen dialogi.


Tiimiopetuksen on todettu tuottavan aktiivisen osallisuuden molemmille opettajille ja tukevan opettajien ammatillista ja persoonallista kasvua. Keskinäinen vastuun jakamisen ulottaminen myös opiskelijoiden keskuuteen tuo esille opettajan hiljaista tietoa ja voidaan todeta, että tiimiopettajuus on mielekäs malli esimerkiksi yhteistoiminnallisen oppimisen viitekehyksessä. Käytännön toiminnassa, esimerkiksi opetustilanteessa, kaikki osalliset tuovat oman osaamisensa yhteiseen pohdintaan. Jokaisella on mahdollisuus reflektoida omia ja toistensa kokemuksia ja sanallistaa omia piilossakin olevia käsityksiään.

Verkostoitumisen suunnat

Uudenlaisia verkostoja on viime vuosina pyritty luomaan lähinnä kolmeen suuntaan: toisaalta yrityksiin, toisaalta kansainvälisiin hankkeisiin ja muihin kouluihin. Yksittäisen opettajan verkostot ovat haavoittuvampia ja ne yleensä katoavat koulun käytöstä, kun opettaja esimerkiksi vaihtaa koulua.

Haasteena verkostoituneessa opetuksessa voikin olla sisällöllisen asiantuntijuuden hajautuminen ja opetuksessa korostuva suunnittelu ja organisointi. Verkostoitunut opetus edellyttääkin vahvaa tiimityötä opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Verkostoituminen on yksinkertaisimmillaan kanssa käymistä toisen yksilön tai yrityksen kanssa. Verkostojen hyödyntäminen onkin käytännössä eri tasoista vuorovaikutusta; kyselemistä, kuuntelua, itsestä kertomista, aitoa kiinnostusta ja verkostoitumisvälineiden kunnossapitoa.


Lähteet: - http://www10.edu.fi/kenguru/?sivu=opettajien_verkostoituminen 
               - https://arkisto.uasjournal.fi/kever_2008-1/amk-opeverkostotKoivunenym.pdf
               - http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/texts/raami.pdf
               - http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa
                 /mika_ihmeen_sosiaalinen_media/verkostoituminen_ja_vertaistyoskentely

Monikulttuurisuusosaaminen

Monikulttuurisuus

Emme ole jääneet kansainvälistyvässä maailmassa paitsi uusien kulttuurien kohtaamisesta. Useimmissa oppilaitoksissa on kantasuomalaisen kulttuurin lisäksi monia kotimaisten alakulttuurien edustajia, mutta myös muualta maailmasta maahanmuuttajina tulleita opiskelijoita ja heidän kulttuureitansa. Kokonaisuudessaan kulttuurien edustajien joukko on hyvin kirjava.

Opettajat ovat monikulttuurisuuden eturintamassa kotouttamassa ja kasvattamassa uusien

Monikulttuurisuuden teemoja näyttelykävelyllä oppimassa

suomalaisten identitieettejä ja sopeutumista uuteen maahan ja kulttuuriin. Eri kulttuureista tulevien ihmisten kohtaaminen edellytää sopeutumiskykyä ja interkulttuuristen taitojen hankkimista kaikilta- niin tulijoilta kuin vastaan ottaviltakin. Pystyäkseen toimimaan monikulttuurisuuden haasteiden keskellä on hyvä muistaa, että ihmisten välinen hyvä vuorovaikutus edellyttää aina vastavuoroisuutta, kuuntelemista ja toisen asemaaan eläytymistä. Kuunteleminen edistää parhaiten yhteisymmärrystä. Jokaista kohtaamistilannetta ohjaa toive hyväksytyksi tulemisesta. Avoimen ja rehellisen kommunikaation kautta on mahdollista laajentaa omaa kulttuurista näkökenttää.

 

Tavoitteet

Suomalaisen koulun tavoitteissa korostetaan oppilaan itsenäisyyttä, itseohjautuvuutta, vastuullisuutta ja itsearvioivaa opiskelua. Lisäksi painotetaan jokaisen yksilön erilaisia lähtökohtia uuden oppimiselle. Keinot ohjata oppimista ovat sidoksissa oppilaiden yksilölliseen kokemushistoriaaan. Nämä tavoitteet ovat entistä haasteellisempia silloin, kun opettaja kohtaaa aivan erilaisesta kulttuuria edustavan oppijan. Siksi on tärkeää tietää miten erilaiset oppijan minää määrittävät kulttuurilliset tekijät vaikuttavat mm. ajatteluun, motivaatioon ja tunteisiin.

Ryhmätyön satoa

Pääsääntönä voitaneen pitää, että sitä hyödyllisempää on saada tietää millaisia mahdollisuuksia nuorella on ollut tehdä ja harjoitella asioita, joita suomalaisessa koulussa pidetään keskeisinä ja jopa välttämättöminä. Erityisen tärkeää näiden taustojen selvittely on siloin, kun oppilaan oppimisessa havaitaan ongelmia.








Laajemmin ja yleisellä tasolla opiskelijan kulttuuriin tutustuessa on hyvä selvittää ainkin suraavia seikkoja: 

- Miten miehen ja naisen roolit määrittyvät?
- Miten lapsiin suhtaudutaan? 
- Mikä on kulttuurissa keskipisteenä: yksilö, perhe vai yhteisö?
- Miten ja mitkä uskonnot vaikuttavat kulttuuriin? 
- Millaisia elämänarvoja ja elämänfilosofiaa kulttuuri sisältää?
- Millaisia elintapoja suositaan?
- Millaiset ovat erot sosiaalisten ja taloudellisten yhteiskuntaluokkien välillä?
- Mikä oli se poliittinen tilanne mistä paettiin?
- Miten eri tunteet ilmaistaan? 
- Miten sisäisiä ja ulkoisia kriisejä käsitellään tunnetasolla? 
- Millaista ruumiinkieltä kulttuuri on opettanut?

Vähintään yhtä tärkeää on selvittää tulijoille edellä mainitut asiat suomalaisesta kulttuurista esimerkiksi ensimmäisissä vanhempien monikulttuurisuusilloissa tai yksittäisissä tapaamisissa. Meidän elämäntapamme herättävät hämmennystä, jopa paheksuntaa ja ihmettelyä monissa muista kulttuureista tulevissa. Avoimelle keskustelulle on siis löydyttävä tilaa.

Tavoitteena monikulttuurisessa koulussa on luoda kaikille koulun opiskelijoille mahdollisimman avoin oppimisilmasto. Tämä vaatii moniammatillista yhteistyötä läpi koko koulun organisaation. Näin oppimisyhteisön jokainen jäsen voi tuntea olevansa osa sitä organisaatiota, johon hän on tullut opiskelemaan, opettamaan tai tekemään jotain muuta oppimisyhteisön hyväksi. Vain osallisuudesta voi syntyä halu osallistua oppimisyhteisön tarjoamiin toimintoihin. Osallisuuden tunne syntyy siitä että jokainen oppimisyhteisön jäsen tulee huomatuksi omana ainutkertaisena itsenään ja tulee kohdelluksi tasavertaisena ihmisenä toisten joukossa.

Yrittäjyyden työelämälähtöiset verkostot - osaamismerkki

1. Kuinka opettaja voi oman työnsä kautta edistää yrittäjyyttä?


Yrittäjyyskasvatus, asenteena yrittävyys on kuuluu jokaiselle opettajalle.
Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa kohtaa yrittäjyyden vain yhteistyön kautta. Hyviä malleja yhteistyön lisäämisen ovat esimerkiksi yhteiset työelämäfoorumit. Malleja voidaan myös suunnitella ja miettiä yhdessä. Yleisesti ottaen pidemmät projektit samoihin yrityksiin tukevat koulutuksen työelämälähtöisyyttä ja yrittäjyyskasvatuksen monia mahdollisuuksia erittäin hyvin.

Opettajalla tulisi olla rohkeutta käyttää mahdollisia yrityselämän verkostojaan hyödyksi, sekä uskaltaa lähteä kokeilemaan erilaisia oppimisympäristöjä. Uutta kokeilemalla oppimiseen saadaan autenttisuutta ja yhteistyötä, joka perustuu rajattuun suunnitelmaan. Oppimista tapahtuu tekemisen, innostumisen, onnistumisen, sekä epäonnistumisen kautta.

 
2. Kuinka oppilaitos voi edistää yrittäjyyttä? 

Yrittäjyys on entistä vahvemmin mukana uudistuvissa opetussuunnitelmissa. Samaan aikaan yritykset ovat löytäneet tapoja hyödyntää suoraan koulujen tarjoamia mahdollisuuksia yritysmaailmassa mikä on lisännyt koulujen ja yritysmaailman yhteistyötä. 

Yrittäjyyttä edistetään koulutuksessa strategisella tasolla ja johtamisella, kehittämällä opettajien osaamista, ottamalla koulutuksen sisältöihin yrittäjyyttä tukevia elementtejä ja tekemällä oppimisympäristöistä innostavia ja innovatiivisia. Näitä voivat olla harjoittelujaksot yhteistyöyrityksissä, projektityöskentely yrityksen kanssa, oikean yrityksen perustaminen jne.


3. Kuinka yrittäjä voi tukea opettajaa yrittäjyyden edistämisessä?

Yritysten ja oppilaitosten yhteistyö varmistaa sen, että koultussisällöt vastaavat tulevaisuuden työelämän tarpeita. Uusin tutkittu tieto on silloin hyödynnettävissä yritysten menestykseksi.

 
-Yhteistyön tarjoaminen alueen oppilaitoksille 

Opetussuunitelmia laaditaan paikoittain uudella tavalla verkostoyhteistyössä ja yrittäjän voivat luontevasti tarjota tähän työskentelyyn yrittäjän näkölkulman. Alueet ja oppilaitokset etenevät opetussuunitelmatyössä eri tavoin ja eri tahtiin. Yrittähien ei tarvitse olla opetussuunnitelmatyön kouluksen tai opetuksen asiantuntijoita. Koulu opastaa opetussuunitelman muutoksista ja yhteistyökummpaneiden rooleista sekä odotuksista yrittäjiä kohtaan.

-Yrittäjyyden näkökulma opetussuunnitelmaan

Yrittäjien tärkeä anti on antaa yrittäjyyden näkökulma opetettaviin aineisiin ja koulun toimintaan, sekä kertoa miltä työn alla oleva opetussuunitelma ja sen tavoitteet näyttäytyvät yrittäjän näkökulmasta. On tärkeää välitää kouluun, millaista osaaista yhteiskunnassa, työeämässä ja alueella tarvitaan tulevaisuudessa.

Opetussuunnitelmatyössä on tärkeä miettiä kuinka yrittäjän ovat mukana kun opetussuunnitelma otetaan käyttöön. On hyvä pohtia, milliaista konkreettista yhteistyötä yrittäjät voivat tehdä oppilaitokssen kanssa ja mikä on yhteityön tavoite. Hyvin suunniteltu ja laadukkaasti toteutettu yhteistyö kehittää alueen ja oppilaitoksen yrittäjyyskasvatusta myös pidemmällä aikajänteellä

i

Yrittäjyyden yhteiskunnallinen merkitys osaamismerkki

1. Miksi yritykset ovat tärkeitä yhteiskunnalle?

Yrittäjyyden edistäminen on Suomessa tärkeä talouspoliittinen tavoite. Yrittäjjyyden merkitystä on alettu korostaa aiempaa enemmän työllisyyden ja hyvinvoinnin kasvattajana, sekä osin uusien keksintöjen tarpeen tyydyttäjänä. Yritystoiminnalla on monta eri merkitystä riippuen siiä, mistä näkökulmasta yritystoimintaa kulloinkin tarkastellaan.

Ammatilliselle opettajalle yritykset tuottavat ajanmukaista tietoa yhteiskunnasta ja kulloinkin vallitsevista työelämän tarpeista. Opettajan on mahdollista sisällyttää opetukseen oppimisjaksoja todellisissa tilanteissa ja oikeissa oppimisympäristöissä ja näin tarjota opiskelijoilleen kosketus oikeaan työelämään ja todellisten yritysten toimintaan. Vastavuoroisesti yritykset pystyvät välittämään omia osaamistarpeitaan kouluille ja näin saamaan ajantasaisia osaajia myös tulevaisuudessa. 

 
2. Miksi yritykset ovat tärkeitä yksilölle?


Noin 70% suomalaisista työskentelee yksityisten yritysten palveluksessa. Tulevaisuudessa yritysten merkitys työllistäjinä tulee entisestään kasvamaan. Kehitys on seurausta siitä, että julkinen sektori karsii omia tehtäviään ja työllistää entistä vähemmän ihmisiä. Välillisesti voidaan ajatella myös julkisen sektorin työn olevan yritystoiminnan tulosta. Julkisen sektorin palvelut rahoitetaan verovaroilla josta yritysten palveluksessa työskentelevien ihmisten maksuosuus on n. 80%. Siksi yritystoiminnan merkitys on olennaisen tärkeä julkisen sektorin rahoituksessa.

Kuten aiemmin mainittua yhteiskunnan tarjoamat palvelut tulevat tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin siitymään yksityisaen sektorin tuottamiksi. Tähän kehitykseen on tärkeää vastata koulutuksella. Yrittäjyyskasvatus kuuluu ammatillisten oppilaitosten petussuunnitelmaan, ja opettajan tulisi pyrkiä lisäämään myönteistä asennetta yrittäjyyteen ja luoda oppimisympäristö joka rakentuu ongelmanrataisulle ja vuorovaikutukselle. Näillä teoilla opettajan on omassa työssään mahdollista tukea yrittäjyyttä. Yrittäjyyskasvatus perustuu elinikäiseen oppimiseen ja verkostomaiseen toimintatapaan. 


3.  Millaisia työelämän muutostrendejä on tulossa? 


Ihmisen vahvuus työmarkkinoilla on inhimillinen tekeminen, jota ei voi konein korvata. Muutoksessa mahdollisuudet löytyvät uuden oppimisesta, yrittäjyydestä ja uusista tarpeista.

Työelämän tärkein trendi on tulevanakin vuonna työelämän muuttuminen. Globalisaation ja digitalisaation aikaansaama rakennemuutos kaventaa perinteisten työn määrää ja synnyttää uutta työtä erityisesti palvelusektorille. Uusien tarpeiden myötä tulevaisuudessa syntyy täysin uusia tehtäviä.

Periodimaisen työn lisääntyessä työelämä edellyttää entistä laajempien verkostojen luomista sekä kasvotusten että verkon välityksellä. Koska mielikuva tuntemattomasta on entistä helpompi muodostaa pelkän verkkokäyttäytymisen perusteella, on verkkopresenssin on oltava kunnossa yhtälailla työnhakijalla kuin -tekijälläkin.

Kun työ ei ole sidoksissa aikaan tai paikkaan, voivat tiimin jäsenet työskennellä nopeiden yhteyksien ansiosta vaikka ympäri maailman. Työntekijöiltä tämä vaatii paitsi sujuvaa kielitaitoa myös uudenlaisia viestintä- ja digitaitoja, jotka mahdollistavat toimimisen eri tyyppisissä yhteisöissä.

Sitran työelämätutkimuksen vastaajat pitivät tulevaisuuden avaintaitoina kykyä ottaa riskejä ja ymmärtää työnantajan tarpeita ja liiketoimintaa. Suurimpina vahvuuksinaan vastaajat näkivät luotettavuuden, ahkeruuden ja oikean asenteen. Verkostoitumistaitoja sen sijaan tunnisti omaavansa vain kuusi prosenttia ja vuorovaikutustaitojakin vain 31% vastaajista.
Niin sanottujen ihmistaitojen kehittämiseen kannattaisikin panostaa enemmän, sillä niistä on hyötyä niin asiakkaiden kohtaamisessa kuin päivittäisissä yhteistyötilanteissakin. Siksi yritykset hakevat riveihinsä yhä useammin sitä ”hyvää tyyppiä”.

Opettajuudessa korostuvat tulevaisuudessa jo nyt tärkeiksi havaitut kokonaisuudet verkostoitumisesta, yrittäjyyskasvatuksessa, sekä verkko-opetuksen osaamisessa. Yritysmaailman siirtyessä yhä globaalimmaksi on todennäköistä samoin käyvät koulumaailmalle. Opetus tulee siirtymään verkkoympäristöihin eikä fyysisiä rajoja opetukselle enää ole.

4. Millaista osaamista työelämässä työntekijältä odotetaan?


Työelämän organisaatioita pyörittävät normaalein kyvyin varustetut ihmiset, vaikka työelämän onkin muuttunut hektiseksi ja jatkuvaa oppimista edellyttäväksi. Millaista osaamista työelämässä sitten odotetaan? Tehtävästä riippuen erilaisin kyvyin ja ominaisuuksin varustettuja ihmisiä lienee oikea vastaus.Tutkinnon suorittaminen on pääsylippu työmarkkinoilla, vaikkei se olekaan tae mistään, eikä oppimisen päätepiste.

Asenne, ominaisuudet ja osaaminen korostuvat rekrytoinneissa. Myönteinen asenne työtä kohtaan ja halukkuus kehittyä ovat työnantajalle tärkeitä asioita.

Pitämällä huolta myös siitä, että opintojen aikana kehität työelämässä tarvittavia taitoja, pystyt vastaamaan työnantajien odotuksiin. Tilanteita, joissa näin teet, tulee opintojen aikana aivan luonnollisesti eteesi.
Työelämätaitoja ovat muun muassa:

Helsingin yliopiston opetuksen ja opintojen kehittämisohjelma 2004 - 2006.

• ongelmanratkaisutaidot
• asiakaspalvelutaidot
• joustavuus ja muutoksiin sopeutumisen taito
• ryhmätyötaidot
• neuvottelutaidot
• verkostoitumistaidot
• tietotekniset taidot
• matemaattiset taidot
• suullinen ja kirjallinen esitystaito
• vuorovaikutustaidot ja
• urasuunnittelu ja itsensä johtamisen taidot

Ammatillisessa opetuksessa muuttuvat työmarkkinat on jo otettu huomioon osaamisperusteisessa
opetuksessa. Opetusmenetelminä käytetään oppijalähtöisiä, tutkivia ja kokeilevia menetelmiä, jotka kannustavat kriittiseen ja luovaan ajatteluun. Opetus on myös suunnitellusti kohdennettu vastaamaan työelämän tarpeita ja sitä päivitetään jatkuvasti. Työelämään integroiminen aloitetaan myös jo opiskeluaikana erilaisten yritysvierailujen ja yhteistyöprojektien kautta.

Yrittäjyyskasvatuksen peruskäsityksen osaamismerkki

1. Mitä tarkoittaa sisäinen yrittäjyys?


Opetusministeriön yhtenä tavoitteena on vahvistaa yksilön yrittäjämäistä asennetta yhteiskunnassa, jossa työt ja työelämä muuttuvat koko ajan. Niissä korostuvat aikaisempaa enemmän tiedot, taidot ja henkiset prosessit. Työssä vaadittavat ammattitaito ja osaaminen edellyttävät tiedollista ja taidollista joustavuutta, luovuutta, ennakoivaa oppimiskykyä ja kommunikointi- ja viestintätaitoja. Siten myös oppimisympäristöjen tulee tukea yrittäjämäistä oppimista ja rakentua ongelmanratkaisulle ja vuorovaikutukselle.

Opettajan tulisi pyrkiä kokonaisvaltaisesti kehittämään oppijan motivaatiota, näkökulmaa ja toimintatapoja yrittäjämäisempään suuntaan. Tähän keinoina voidaan käyttää antamalla vastuuta opiskelijalle itselleen, kannustetaan tekemään itse, ohjataan oppijaa havaitsemaan mahdollisuuksia ja tuetaan niihin tarttumista, vahvistetaan oivaltavaa ja keksivää oppimista, tuetaan luottamusta omiin kykyihin, suodaan mahdollisuuksia riskien ottamiseen sekä ohjataan tavoitteelliseen työskentelyyn toisten kanssa.

 2. Mitä tarkoittaa ulkoinen yrittäjyys?


Yrittäjyyskasvatus jaetaan usein sisäiseen ja ulkoiseen yrittäjyyteen. Lisäksi puhutaan omaehtoisesta yrittäjyydestä, jonka nähdään olevan perusta sisäiselle ja ulkoiselle yrittäjyydelle.
Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että kokonaisuuteen ajatellaan kuuluvan kaikki yrittäjyyden kolme osa-aluetta: sisäinen, ulkoinen ja omaehtoinen yrittäjyys.

Ulkoisella yrittäjyydellä kuitenkin tarkoitetaan seuraavaa tapahtumaketjua: Yrittäjä perustaa uuden

yrityksen. Hän aloittaa pyörittämään yritystoimintaansa kyseisessä yrityksessä. Ulkoisen yrittäjyyden tarkoitus on tehdä selvä pesäero sisäiseen yrittäjyyteen, joka tarkoittaa organisaation sisällä tapahtuvaa yrittäjämäistä toimintaa. Ulkoinen yrittäjyys tarkoittaa päinvastaista, eli jonkun toiminnassa olevan organisaation ulkopuolella tapahtuvaa yrittäjämäistä toimintaa. Toisin sanoen sitä ihan tavallista yrittäjyyttä.

Opettajan näkökulmasta ulkoiseen yrittäjyyteen ohjaaminen vaatii sekä opettajalta, että opiskelijalta edellämainitun kaltaista omaehtoisen yrittäjyyden ajattelupohjaa. Pitääkö opettajan sitten itse olla yrittäjä? Yrittäjyys ei välttämättä tuo opettajuuteen lisäarvoa, vaan voi pahimmillaan tarjota suppean näkökulman yrittäjyyteen. Omaa yritystä tai yrittäjyyttä tärkeämpää on opettajalta löytyvät yrittäjämäiset ominaisuudet. Tärkeintä on  korostaa seuraavia teemoja: sisäisen yrittäjyyden vahvistaminen, ammatillisuuden mukaan ottaminen, ulkoisen yrittäjyyden tuominen konkreettiseksi ja ammattikasvu yrittäjyyskasvatuksen teemaan. Siksi harjoitusyritysten toisella asteella pitäisi liittyä opiskelijan omaan ammattialaan ja kehittää tämän omaa ammatti- ja yrittäjäidentiteettiä. Valmiudet ryhtyä yrittäjäksi riippuvat nuoresta itsestään, ohjelmasta valmistuneet/yrittäjäksi ryhtyneet ei ole paras mittari kertomaan yrittäjyyskasvatuksen onnistumisesta oppilaitoksessa.
 
Sisäinen yrittäjyys viittaa yhteisön yrittäjämäiseen toimintatapaan eli siihen, miten yrittäjyyden piirteet toteutuvat koko yhteisössä. Sisäiseen yrittäjyyteen liitetään usein muun muassa aloitteellisuus, sinnikkyys, yhteistyökykyisyys, luovuus, vastuullisuus ja riskinotto.

Ulkoinen yrittäjyys viittaa yrityksen perustamiseen, hoitamiseen ja omistamiseen. Ulkoiseen yrittäjyyteen liittyy esimerkiksi liikeidean suunnittelu, markkinointi, talouden suunnittelu jne.

Omaehtoinen yrittäjyys viittaa yksilön yrittäjämäiseen asennoitumiseen koko elämää kohtaan. Tällöin yksilö ottaa vastuun esimerkiksi omasta oppimisestaan tai toimeentulostaan. 

3. Miten yrittäjyyskasvatus määritellään?


Yrittäjyyskasvatus on osa kansalaiskasvatusta ja yrittäjyys käsitteenä ymmärretään laajasti. Kyse on elämänhallinnan, vuorovaikutuksen ja itsensä johtamisen taidoista, kyvystä innovaatioihin ja muutosten kohtaamiseen. Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta ja aktiivisuutta tulevaisuuden kansalaisina - niin omassa henkilökohtaisessa elämässä kuin osana yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Yrittäjyyskasvatuksen kokonaisuus muodostuu sisällöstä ja metodista. Sisältöalueet liittyvät yrityksen toimintaan, yrittäjyyden rooliin yhteiskunnassa, ammatinvalintakysymyksiin, yhteiskunnan eri sektoreihin, yritystoiminnan eettisyyteen sekä vastuullisuuden jakautumiseen kuluttajan ja yrittäjän välillä.

Yrittäjyyskasvatuksellinen opetusmetodi viittaa ajattelutapaan ja toimintakulttuuriin koulussa.

• Se kannustaa oppilasta itse etsimään tietoa ja aktiivisesti käsittelemään sitä.
• Aktiivinen oppiminen ja tiedon etsiminen tarkoittavat oppiaineiden välistä yhteistyötä ja opetuksen ulottumista myös koulun seinien ulkopuolelle.