Opetuksen kautta kohti osaamistavoitteita

Ammatillisen koulutuksen arviointi pohjautuu aina tarkasti ennalta määrättyihin, tiedossa oleviin arviointikriteereihin. Arviointiprosessissa toteutuu opiskelijoiden oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu kunkin opiskelijan omien ansioiden perusteella.

Arvioinnilla tähdätään siihen, että opiskelija toimisi tutkinnon tavoitteiden ja ammattitaitovaatimusten mukaisesti. Arvionti perustuu opiskelijan osaamisen osoittamiseen. Osaaminen tarkoittaa jonkin asian tietämistä (tunnistaa, löytää, listaa, toistaa, kuvaa ja luokittelee). Soveltamista (valitset, käytät, lasket, ratkaiset, arvioit, vertailet ja analysoit). Ja kehittämistä (suunnittelet,  muokkaat, kehität, yleistät, päättelet ja suosittelet).

Opintojen arvioinnin ja oppimisesta annettavan palautteen tulisi kulkea ina linjasa opetuksen sekä osaamistavoitteiden ja ammattitaitovaatimusten kanssa. Arviointi tai palaute ei ole koskaan itseisarvo tai päätarkoitus. Tavoitteena ei ole pelkkä opiskelijan taitotason määritteleminen vaan opiskelijan oppimaan ohjaaminen, kannustaminen omien taovitteiden asettamiseen ja tarkoituksenmukaisten työskentelytapojen valintaan. Lähtökohtana on se, että opiskelijat ymmärätvät, mitä heidän on tarkoitus oppia ja miten oppimista arvioidaan. Omassa opetusharjoittelussani (lähihoitaja LANU) opiskelijat perehdytettiin kurssin osaamistavoitteisiin ja arviointikriteeristöön ennen kurssin alkamista yhteisessä tapaamisessa. Pyrin painottamaan opiskelijoille mahdollisuudesta tarkistaa kriteeristöä myös myös kurssin aikana tai pyytämään lisäselvitystä epäselvissä tilanteissa.

Opintojen aikainen arviointi ja palautteen antaminen ova luonnollinen osa opiskelijan ja opettajan välistä vuorovaikutusta. Koin itse opettajana välittömän suullisen palautteenannon luontaisimmaksi toimintatavaksi. Haasteena koin ryhmän sisällä yksilöiden tavoitteelliset erot, jotka tulivat näkyväksi verkko-opintojen ja itsenäisen työskentelyn yhteydessä. Suurin osa opiskelijoista suoritti annetut tehtävt mallikkaasti, osan jättäessä tehtävät kokonaan palauttamatta. Pyrin kannustamaan ja ohjaamaan näitä opiskelijoita sekä selventämään heille tehtävien merkitystä oppimisen edistäjinä ei vain pakollisena suoritteena.

Eräältä opiskeljata saamani palaute:

"Mielestäni oppitunnit olivat mielenkiintoisia ja aiheita oli helppo seurata diojen ja opettajan puheen kanssa. Esimerkit olivat kiinnostavia, niiden kautta asiat jäävät hyvin mieleen. Kurssin alussa diojen taustat olivat liian värikkäitä jotta teksti olisi erottunut tarpeeksi mutta siihenkin tuli heti korjaus kun aihe tuli puheeksi. Tehtävien palautetta oli mukava lukea kun palaute oli "nimetty" jolloin tuli tunne että opettaja on perehtynyt kirjoittamaani asiaan. Kaikenkaikkiaan mukava ja opettavainen kurssi opettajineen :) ps. Vierailut olivat hyviä myös, vaihtelua koulupäiviin"

Opettajaksi kasvaminen

Maailman muuttuessa on myös opettajan työ ja sen tehtäväkenttä muuttunut. Opettajan ammattitaito ei ole kerralla hankittua pysyväksi jäänyttä tietotaitoa, vaan koko ajan kokemusten kautta kehittyvä tunne omasta opettajuudesta. Oman opettajuuden kehittäminen ja opettajana kasvaminen lienevätkin tuttuja termejä kaikille opetustyötä tekeville? 

Yhä nopeammin uutta tietoa tuottava yhteiskunta voitaisiin nähdä haasteena opettajuudelle jo itsessään, mutta tiedon laaja-alainen hallinta ja pedagoginen tietämys ovat nykyisessä opettajuudessa kuitenkin vain osa laajempaa opettajan ammatillista osaamista. Opettaja ei ole nyky-yhteiskunnassa vain ennalta määrättyjen tavoitteiden toteuttaja vaan yhteiskunnalliset muutokset, oppimiskäsitykset, opintorakenteiden uudistukset ja ajatus elinikäisestä oppimisesta suuntaavat opettajan tehtävää perinteisestä "tiedon jakajan" roolista opiskelijoiden itsenäisen ja aktiivisn oppimisen ohjaajaksi. Opettajan tavoitteena ei niinkään ole suurten tietomäärien varastoiminen opiskelijoiden muistiin, vaan ymmärrykseen pohjautuva oman näkemyksen muodostaminen ja jatkuva uuden tiedon luominen.

Ylläpitämällä omaa ammattitaitoaan ja panostamalla omaan ammatilliseen kasvuunsa opettaja rakentaa samalla uusia edellytyksiä opiskelijoidensa hyvinvoinnille ja työskentelylle.
Omalla opetusharjoittelujaksollani (Nuoruuskikäisen hyvinvoinnin tukeminen ja uhkatekijöiden tiedostaminen) pääsin syventymään omaan opettajuuteeni ja reflektoimaan osaamistani käytännön opetustilanteissa. Pyrin keräämään palautetta aktiivisesti koko harjoitteluni ajan suullisesti oppituntien jälkeen, sekä kirjallisesti kurssin päätteeksi. Kävimme myös paljon keskusteluja ohjaavan opettajani kanssa, ja pyrin muotoilemaan opetusta saamani palautteen perusteella.

Opiskelijoiden opetuksestani antamassa palautteessa positiivisena korostuivat käytännön elämän esimerkit nuorten kanssa työskentelyssä, joita käytin opetuksessani konkretisoimaan opiskeltavia asioita ja niiden merkitystä. Esimerkkien käytön tarkoituksena oli sitouttaa opetus helpommin ymmärettäväksi ja sisäistettäväksi opiskelijoille ja herättää itsenäistä pohdintaa. Myös vierailut, jotka teimme nuorisopalveluita tuottaviin yksiköihin saivat positiivista palautetta. Vierailut opiskelijat kokivat mielekkäinä keskustelun avaajina seuraaville oppitunneille ja hyödyllisinä kokemuksina työelmää varten. Vierailujen tarkoituksena oli sitouttaa opiskelijoiden jo oppimaa teoreettista tietämystä käytänön työelämän vaatimuksiin. 

Yhä useammin opettajalta edellytetäänkin työssään innovatiivisuutta, luovuutta, riskinottoa, joustavuutta sekä yhteistyö- ja suunnittelukykyä myös koulun ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Opettajien ei ajatella olevan pelkästään oppimisprosessin ohjaajia, vaan mitä suuremmassa määrin myös erilaisten oppimisympäristöjen rakentajia, muotoilijoita, virittäjiä ja koulun uudistajia, sekä ennen kaikkea... kasvattajia.



Lähteet: http://www.helsinki.fi/behav/praktikumikasikirja/index.htm 
              https://koppa.jyu.fi/avoimet/mit/tietotekniikan-opetuksen-perusteet/taustoista-nykyisyyteen
              /opettajuuden-kasvu 
              

Opetuksen suunnittelu

Suoritin opetusharjoitteluni Oulun seudun ammattiopistossa, Kontikankaan yksikössä opettaen lapsiin ja nuoriin suuntautuvia lähihoitajaopiskelijoita. Opetusharjoitteluni koostui 15 lähiopetustunnista, 15 verkko-opiskelutunnista, sekä kahdesta vierailusta, jotka sisältyivät lähiopintotunteihin. Opetusharjoitteluuni kuului siis omaa opetusta tai ohjausta,  palautetyöskentely, arviointityöskentely ohjaavan opettajan kanssa, sekä palautteen saanti opiskelijoilta.

Ammatillisten opettajaopintojen aikana olemme toteuttaneet opintojamme tiimiopettajuuden kautta opiskelijakollegoitamme opettaen. Opetusharjoittelussa opintokokonaisuuden suunnittelu yllätti kuitenkin vaativuudellaan selkeistä lähtökohdista huolimatta. Oman opetukseni suunnittelun lähtökohtana olivat sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja, lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalan opetussuunnitelma, sekä arviointikriteerit. Suunnittelemani koulutuskokonaisuus kohdistui opetussuunnitelman sisällön mukaisesti koulu- ja nuoruusikäisen kasvun ja kehityksen tukemisen käsittelyyn. Aiheena nuoruusikäisen hyvinvoinnin tukeminen ja hyvinvoinnin uhkatekijät.  

Opetushallitus antaa eri koulutusmuotoja ja -aloja sekä tutkintoja varten perusteet. Opetussuunnitelman perusteet on määräys, jolla koulutuksen järjestäjä velvoitetaan sisällyttämään koulu- tai järjestäjäkohtaiseen opetussuunnitelmaan opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt. Määräyksellä varmistetaan koulutuksellisten perusoikeuksien, tasa-arvon, opetuksellisen yhtenäisyyden, laadun ja oikeusturvan toteutuminen.

Ennen varsinaisen kurssin alkua tein luokkaan  tutustumiskäynnin jossa esittelin itseni, haastattelin
opiskelijoita ja perehdyimme kurssin osaamistavoitteisiin, sekä arviontikriteereihin. 

Kävimme harjoitteluani ohjaavan opettajan kanssa keskustelua opiskelijoiden lähtötasosta ja opettajan kokemuksista ryhmästä. Tämä, sekä opiskelijoille tekemäni haastattelu mahdollisti käytettävien opetusmenetelmien suunnittelun ryhmälle parhaiten toimiviksi ja oppimista palveleviksi. Suunnittelussa huomioitavaa olivat erityisesti opiskelijoiden laaja ikäjakauma, oppisopimusopiskelijat, sekä lähiopetuksen lisäksi toteutuva verkko-opiskelu. 

Suuret kokemukselliset erot työ- ja koulumaailmasta toivat haasteita toteutussuunnitteluun. Pyrin suunnittelemaan opetuksen siten, että jokainen opiskelija pysyisi oppitunneilla motivoituneena oppijana riippumatta olemassaolevan osaamisen tasosta. Opetusmenetelmällisesti päädyin

käyttämään keskustelevaa luentoa, ryhmätyöskentelyä, sekä itsenäisiä tehtäviä. Keskustelevassa luentomenetelmässä opiskelijat pystyivät hyödyntämään vertaisoppimista toisiltaan, mikä tuntui opettajana luontevalta laajan osaamispohjan omaavassa ryhmässä. Luennoilla perehdyimme mm. lähihoitajien kohtaamisosaamiseen konkreettisten esimerkkien kautta. Ryhmäkeskusteluissa opiskelijat pääsivät tuomaan esille omia näkökulmiaan esimerkiksi kohtaamistilanteista ja reflektoimaan omia ajatuksiaan ja toimintatapojaan erilaisissa kohtaamistilanteissa opettajan ohjauksessa. Tunnin lopussa keskustelut koottiin kokonaisuudeksi ja syvennyimme vielä esille nousseisiin ydinasioihin ja asioihin jotka opiskelijat olivat tunnilla oppineet. 

 

Digitaaliset oppimisratkaisut

Opetussuunnitelmien uudistaminen on tuonut konkreettisia muutoksia opetuksen sisältöön, mutta myös oppimisen tapoihin. Pyrkimyksenä on yhä yksilöllisempään opetukseen suuntaava kehitys ja samalla olemme siirtymässä kokonaan uudenlaisten oppimisvälineiden käytön aikakaudelle. Digitalisaatio on väistämättä astumassa pysyväksi osaksi koulujärjestelmäämme ja jokapäiväistä opetusta.

Opiskelijoiden valmiudet käyttää digitaalisia välineitä oppimisessa ovat muuttuneet ja parantuneet

huomattavasti viime vuosina. Erilaisten digitaalisten välineiden käyttö ja sosiaalinen media on luonnollinen osa elämää, eikä mikään erikseen opeteltu taito. Sosiaalinen verkostoituminen, asiasisältöjen ja tiedon jakaminen ovat tulleet osaksi digikulttuuriamme.

Digitalisaatio opetuksessa

Nykyisessä opetuksessa painottuvat  monipuoliset opetusmenetelmät, ryhmätyö-, viestintä-, projektityötaidot sekä verkostoituminen. Digitalisaatio tuo monia hyötyjä konkreettiseen opettajuuteen usealla sektorilla. Digitaalisuus voi toimia oppimisen aktivoijana uusien välineiden ja menetelmien tarjonnan myötä. Oppimistehtävien ratkominen ryhmätyönä pilvipalvelussa tablettia käyttäen  voi tuoda uutta intoa oppimiseen. Tai ehkä opettaja piristää opetusta laatimalla aiheeseen liittyvän leikillisen kilpailun Kahoot palvelun tarjoamassa pelillisessä ympäristössä.

Monipuoliset mahdollisuudet digitaalisessa oppimisympäristössä mahdollistavat opetuksen muokkaamisen kunkin opiskelijan osaamisen ja etenemisen mukaisesti. Lisäksi yksi digitalisaation tarjoama merkittävä muutos on opetuksen fyysinen rajattomuus. Opetus ei ole enää paikkariippuvaista, vaan se voidaan haluttaessa toteuttaa

paikasta riippumatta käyttämällä verkkokokousvälineitä. Tämä mahdollistaa myös opetuksen monipuolistumisen oppilaitosten yhdistäessä voimavarojaan ja jakaessaan opetuksellista ammattitaitoaan yhteistyöoppilaitostensa kesken.

Toisaalta digitaalisaatiossa ei ole kyse pelkästään uusien menetelmien käytöstä tai opiskelijoiden motivoinnista. Uudet teknologiat mahdollistavat tiedon tuottamisen ja julkaisemisen parhaimmillaan reaaliaikaisesti, mikä johtaa tarjolla olevan tiedon valtavaan määrään. Tiedon nopea uusiutuminen ja suuri määrä asettaa opettaalle omat haasteensa. Toisaalta se tekee  opettajan oppimista ohjaavan roolin yhä tärkeämmäksi. Digitaalisten oppimisvälineiden käytön lisäksi opettajan tulisi ohjata opiskelijoitaan kehittämään tiedonhakutaitojaan ja suhtautumaan kriittisesti käytettäviin lähteisiin. Yksi digiosaamisen tärkeimmistä taidoista onkin kyky erotella tärkeä tieto epäolennaisesta ja tiedon lutettavuuden arviointi.

Ammatillisen koulutuksen toimintaympäristö

Oulun seudun ammattiopisto OSAO on Suomen vaikuttavin ja vahvin ammattikouluttaja, jolla on

hallussaan koulutuksen koko elinkaari – kaikille ikäryhmille. OSAO on monialainen ammattiopisto,

joka järjestää työelämäläheisiä koulutuspalveluja ja kouluttaa osaavia ammattilaisia työmarkkinoille tulevaisuuden haasteita ennakoiden. Uudesta OSAOsta voi hankkia ammatin, jalostaa osaamistaan tai siirtyä kokonaan uudelle alalle. Vuosittain OSAOssa opiskelee 10 000 opiskelijaa, joista vuosittain valmistuu tutkintoon noin 2000 ammattiosaajaa juuri niille aloille, joilla työvoiman tarve on suurin. OSAO tarjoaa aina ajantasaisesti työelämän tarpeisiin vastaavaa koulutusta. OSAO:ssa voi suorittaa 34 eri ammatillista perustutkintoa ja koulutusohjelmia on 66, joiden rinnalla on mahdollista tehdä myös lukio-opintoja. Koulutusyksiköt sijaitsevat Kempeleessä, Limingassa, Oulussa, Muhoksella, Pudasjärvellä ja Taivalkoskella. OSAO kuuluu Oulun seudun koulutuskuntayhtymään Osekk.

Monipuolista koulutusta
 
Ammatillinen koulutus on oiva tie työelämään. OSAOn koulutustoiminnan ydin on palvella alueen elinkeinoelämää tarjoamalla sille osaavaa ja koulutettua työvoimaa. Osekissa ennakoidaan jatkuvasti

elinkeinoelmässä tapahtuvia muutoksia ja koulutustarjontaa suunnataan  alueen tarpeen mukaisesti. Ammattilaisille on kysyntää esimerkiksi kaivoksissa, metsäkoneenkuljetuksessa, puutarhataloudessa, sahateollisuudessa, maarakennusalalla, ravintola- ja catering-alalla, sekä sosiaalialalla.

OSAOssa on paljon vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ammatillisen tutkinnon suorittamiselle. OSAO asettaa opiskelijan kaikessa toiminnassaan tärkeimmäksi. Yhteisön hyvinvointi, opiskelijoiden oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja kiusaamisen ennaltaehkäisy painottuvat erityisesti opiskelijahuollossa. Jokaiselle rakennetaan oma polku oppimiseen ja tutkinnon suorittamiseen. Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa joko tutkintoon johtavana ammatillisena peruskoulutuksena tai näyttötutkintona. Ammatillisessa lisäkoulutuksessa voi suorittaa näyttötutkintoina ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Tarkoituksena on opiskella vain niitä asioita, joista ei ole osaamista. OSAOssa yhteistyö työelämän kansssa on arkipäivää. Opiskelu OSAOssa vie sinut oppimaan myös yrityksiin, oikeille työpaikoille. Siitä hyvinä esimerkkeinä ovat työssäoppiminen, ammattiosaamisen näytöt yritysten henkilöstökoulutukset ja yhteiset kehittämishakkeet.

Koulutukseen voi hakeutua joustavasti läpi vuoden. Yhteishaku on keväällä peruskoulunsa päättäneille ja ilman toisen asteen tutkintoa oleville. Ammatillisen tutkinnon suorittaneille sekä ylioppilaille ja lukion suorittaneille pääväylä ammatilliseen perustutkintoon on jatkuva haku. OSAO tarjoaa myös lyhytkestoista lisä- ja täydennyskoulutusta.



Lähteet: - https://opintopolku.fi/wp/ammatillinen-koulutus/
              - https://www.studentum.fi/koulutukset/oulun-seudun-ammattiopisto/
              - http://www.osao.fi/media/esitteet-ja-oppaat/osekkesite2017.pdf

Ammatillisen koulutuksen kehityshankkeet

Ammatillinen koulutus on kehittynyt huomattavasti siitä, mitä sen on menneinä vuosikymmeninä totuttu olevan. Ammatillisten oppilaitosten tavoitteena on edelleen kouluttaa työvoimaa ja sen rooli

näyttäytyykin vahvimpana työvoimatarpeen ja työvoiman osaamistarpeen tyydyttäjänä. Ammatillisen oppilaitosten kehityksen keskipisteessä on kuitenkin opiskelijoiden parempi ja yksilöllisempi huomioiminen. Tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntämällä voidaan tarjota mahdollisuus joustavampiin ja yksilöllisempiin opintoihin sekä kehittää opetuksen ja ohjauksen laatua. Ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjen kehittämisessä korostuvatkin opiskelijalähtöisyys, työelämäyhteistyö, oppimisen monikanavainen tuki ja ohjaus sekä oppilaitosten toimintakulttuurin uudistaminen, joissa oppilaitoksen lisäksi opettajilla on erityisen tärkeä rooli.


Sisällöllisten uudistusten lisäksi on ammatillinen koulutus korostanut rooliaan käytännöläheisen innovoinnin ja tuotekehityksen "työkaluna". Ammatillisen koulutuksen roolia alueellisten innovaatiojärjestelmien osana ja alueellisena työelämän kehittäjänä on vahvistettu kehittämällä ennakointia, lisäämällä koulutuksen työelämäyhteyksiä ja kumppanuuksia, sekä kehittämällä työelämälähtöisiä koulutuksen järjestämismuotoja ja oppimisympäristöjä. Ammatillisessa koulutuksessa hyödynnetään laajamittaisen työpaikalla tapahtuvan oppimisen opiskelumenetelmiä ja vaihtoehtoisia koulutusmalleja mm. yhdistämällä erilaisia ammatillisen koulutuksen järjestämismuotoja. Ammatilliset oppilaitokset ovatkin yhä enenevissä määrin mukana työelämälähtöisissä innovaatiotoiminnoissa ja näiden kehittämisessä yhdessä korkeakoulujen kanssa.

Ammatillisen koulutuksen roolia tutkimus,- kehittämis,- ja innovaatio (TKI) toiminnassa on korostettu ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistuksessa. Ammatillisen reformin yhtenä keskeisenä tavoitteena on entisestään tiivistää työelämän ja ammatillisen koulutuksen välistä vuorovaikutusta ja kehittää koulutusta entistä asiakaslähtöisemmäksi. Lisäksi ammatillisten oppilaitosten, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välistä yhteistyötä on pyritty tiivistämään ja löytämään väyliä hyödyntää kunkin koulutusasteen osaamista työelämää hyödyttävissä hankkeissa. Verkostoituminen, kansainvälistyminen ja ennakointi ovat avainasemassa ammatillisen koulutuksen kehittämisessä.

Korkeakoulujen TKI

Suomalainen korkeakoulujärjestelmämme muodostuu yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, joiden toimintaa ohjaa ja rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Korkeakoulut vastaavat itsenäisesti kolutuksen ja tutkimuksen sisällöistä, sekä toimintansa kehittämisestä, seuraten eduskunnan ja valtioneuvostona asettamia strategisia tavoitteita. Tavoittena on kehittää korkeakouluja kansainvälisesti kilpailukykyisenä kokonaisuutena, jotka kykenevät vastaamaan jostavasti myös alueellisiin tarpeisiin.

Tutkimus,- kehittämis,- innovaatiotoiminta on lakisääteinen osa ammattikorkeakouluja. Koska ammatiikorkeakoulut ovat vahvassa vuorovaikutuksessa eri sidosryhmien kuten yritysten ja työelämän kanssa on opiskelijoilla  mahdollisuus osallistua vahvasti TKI-toimintaan. Tämä mahdollistaa osaamisen ja innovaatioiden nopean siirtymisen yritysten hyödynnettäväksi. Ammattikorkeakoulut tuottavatkin korkeaa osaamista ja ratkaisukeskeisiä toimintamalleja yhteistyökumppaneilleen.

Korkeakoulujen tavoitteena on nostaa koulutuksen laatua, koulutussisältöjä, opetusmenetelmiä, oppimisympäristöjä ja opettajien osaamista uudistamalla. Tutkintoja kehitetään siten, että kansainvälinen liikkuuvuus lisääntyy. Tavoitteena on myös hyödyntää entistä enemmän toisen asteen tutkintoja opiskelijavalinnassa ja luopua pitkäkestoista valmistautumista vaativista pääsykokeista. Samalla lisätään yhteistyötä toisen asteen koulutuksen järjestäjien kanssa korkeakouluopintoihin siirtymisen nopeuttamiseksi. Korkeakoulut monipuolistavat opiskelijoiden ohjausta ja lisäävät joustavia opiskelumahdollisuuksia, aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista ja yhteistyötä työelämän kanssa. Toimivat ura- ja rekrytointipalvelut tukevat nopeaa valmistumista ja työllistymistä.

• Ammattikorkeakoulut ja yliopistot edistävät toiminnallaan suomalaista kilpailukykyä, hyvinvointia ja sivistystä, sekä kestävää kehitystä
• Tavoitteena on nykyistä laadukkaampi, kansainvälisempi, vaikuttavampi ja tehokkaampi korkeakoululaitos
• Korkeakoululaitos muodostuu korkeatasoisista, vahvuusalueilleen profiloituneista yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Korkeakoulut profiloituvat, selkeyttävät ja tiivistävät yhteistyötä ja työnjakoa niin keskenään kuin tutkimuslaitosten kanssa koulutuksessa, tutkimuksessa, tukipalveluissa, rakenteissa ja infrastruktuureissa. 
• Korkeakoulut ennakoivat ja tukevat yhteiskunnan, kulttuurin ja työelämän uudistumista ja turvaavat tarvittavan korkeakoulutetun työvoiman saatavuuden. 
• Korkeakoulut kehittävät toimintaansa kansainvälisinä ja vetovoimaisina oppis- ja tutkimusympäristöinä

          (http://minedu.fi/korkeakoulu-ja-tiedelinjaukset)


Lähteet: - http://www.oph.fi/download/178713_ammatillinen_koulutus_ja_innovaatio_ja_
                 tuotekehitystoiminta_tiivistelma.pdf
               - http://owalgroup.com/wp-content/uploads/2015/01/178712_ammatillinen_koulutus_ja_
                 innovaatio_ja_tuotekehitystoiminta.pdf
               - http://www.edu.fi/tonet/kehittaminen_ja_laatu/ammatillisen_koulutuksen_
                 kehittaminen?
               - http://minedu.fi/korkeakoulu-ja-tiedelinjaukset