Osallisena vai syrjässä

Oppilaitos osallistajana 

Nykyisin nuoret elävät täysin erilaisessa yhteiskunnassa kuin heidän vanhempansa. Heillä on uusia mahdollisuuksia, mutta heitä uhkaavat riskit ovat myös uusia. Päihteet, koulukiusaaminen, mielenterveydelliset ongelmat ja syrjäytyminen varjostavat yhä useampien nuorten elämää. Syrjäytyminen on usein ylisukupolvinen ilmiö ja koti- ja perhetaustalla on merkittävä vaikutus siihen. Nuoren itsetunnon ja itsenäisyyden kehittyminen edellyttää, että hän saa kodissaan hyvän perustan eheäksi nuoreksi ja aikuiseksi kasvamiseen.

Ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on tukea opiskelijan kasvua ammattilaiseksi. Toisaalta koulutuksen tarkoituksena ja velvollisuutena on tukea erityisesti nuoren opiskelijan kasvua yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi: osalliseksi, itseään kehittävksi ja aktiiviseksi toimijaksi omassa elinympäristössään. Oppilaitoksilla on siis tärkeä merkitys nuoren toimijuuden tukemisessa ja itsenäiseen elämään valmistamisessa.

Vaikkakin kodin olosuhteilla on nuoren kehitykseen kiistämätön vaikutuksensa, on koululla ja opettajilla mahdollisuus edistää nuorten sosiaalisten taitojen omaksumista ja kehittymistä kodin tilanteesta huolimatta. Koulu asettaa opiskelijalle normeja, vaikka koti ei niitä asettaisikaan. Lisäksi osaamisperusteisessa koulutusmallissa opiskelija kehittyy taidoissa, jotka helpottavat hänen kiinnittymistään ympäröivään yhteiskuntaan oman alansa ammattilaisena ja tukevat aktiivista ja osallistuvaa toimijuutta.

Osaamisperusteinen koulutusmalli, toteutuu henkilökohtaistavana osaamisen tunnistamisen, hankkimisen ja tunnustamisen prosessina. Prosessissa osallisuus toteutuu opiskelijan omista lähtökohdista käsin: jokainen opiskelija tarvitsee erilaista osaamista saavuttaakseen tarvittavan osaamisen tason. Henkilökohtaistainen ja oppimisen omistajuus toteutuvat aidosti, sillä osaamisperusteisudessa opiskelija on keskiössä.

Opiskelija suunnittelee itse opintopolkunsa, ja opettaja ottaa huomioon opiskelijan tarpeet ja tarjoaa
oppimisympäristön sen mukaisesti. Oppimismuodot ja oppimisympäristöt suunitellaan opiskelijan tlanteeseen ja tarpeisiin sopiviksi ja opetuksessa voidaan käyttää osallistavia pedagogisia menetelmiä. Tärkeää on, että opiskelijat tulevat kuulluksi ja pystyvät välittämään omat näkemyksensä käytettävistä opetusmetodeista. Näin opiskelija saa aidon tunteen osallisuudesta opintoihinsa ja osaamisensa kehittymiseen. Opettaja toimii prosessissa tukijana ja tarjoaa ohjausta ja kumppanuutta opiskelijalle. Jokaisen opiskeljan osaamista arvostetaan ja hänet kohdataan yksilönä heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Syrjäytymisen ehkäisy koulutuksessa

Vahvasta yksilöllisestä huomioimisesta huolimatta on muistettava, että oppilaitos on myös aina yhteisö, joka koostuu erilaisissta toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevista yksilöistä ja rymistä. Opiskelija kehittää osaamistaan yksilöllisesti, mutta aina myös suhteessa toisiin ja yhdessä muiden kanssa. Osallisuudessa on tärkeää, että yksilö saa tunteen kuulumisesta johonkin ryhmään tai yhteisöön ja että hän kokee tulevansa hyväksytyksi, nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kun hän on.

Nuorilta itseltään kysyttäessä näkemyksiä syrjäytymisen syistä, nousee ystävien puute kaikkein keskeisimmäksi tekijäksi. Nuoret kokevat syrjäytymisen ennen kaikkea ulosjäämisenä sosiaalisesta elämästä ja ulkopuolisuus palkkatyöstä ja opiskelusta koetaan vähemän olennaisena syrjäytymisen määrittelyssä. Opettajan onkin tärkeää tiedostaa ryhmäytymisen ideologia ja toteuttaa ryhmäytymistä tukevaa toimintaa säännöllisesti läpi koko opiskeluajan. Ryhmäytyminen vahvistaa opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta, tukee oppimista, vahvistaa opiskelijoiden itsetuntoa ja ehkäisee syrjäytymistä.


Opettajana syrjätymistä vastaan     

Opettajan roolia suuressa kouluyhteisössä ei sovi väheksyä. Kaikki osallisuuden palaset rakentuvat
pienistä asioista, jotka lähtevät aina opettajan ja opiskelijan kohtaaisesta alkaen. Taitava opettaja kohtaa opiskelijansa omana itsenään. Hän arvostaa, kunnioittaa ja hyväksyy kaikki tasavertaisina ja pyrkii luomaan jokaiselle opiskelijalle parhaat edellytykset oppia juuri hänelle sopivimmalla tavalla.

Nuoret opiskelijat tarvitsevat turvallisia luotettavia aikuisia ja tunnetta, että hänestä välitetään ja häntä kuunnellaan. Taitava opettaja ohjaa, tukee ja kannustaa opiskelijoitaan ja luo opiskelijoillensa onnistumisen kokemuksia, jotka tukevat myönteisen minäkäsityksen kehittymistä. Samalla opettaja pyrkii kasvattamaan ryhmähenkeä käyttäen osallistavia pedagogisia menetelmiä opetuksessaan. Turvallinen ja luotettava aikuinen ja yhteiseen päämäärään ponnisteleva ryhmä johon opiskelija tuntee kuuluvansa tukee nuoren sosiaalisten taitojen kehittymistä ja sitouttaa nuorta opiskeluun ja yhteiskuntaan ehkäisten syrjäytymisuhkaa.


Lähteet: - Osallisuus -käsitteen juuret ja lakipohja, Halonen Laura, OAMK, Ammatillinen
                 opettajakorkeakoulu 2015 
               - Osallistava pedagogiikka, Kivimäki Johanna, Koivu Maija, Tampereen 
                ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu 2012
              - Koulu ja syrjäytyminen Kuraattorien näkemyksiä, Kandidaatin tutkielma, Tampereen
                yliopisto/ Sosiaalipolitiikan laitos 1997
              - Osallisuus osaamisperusteisuudessa, Amokin aakkoset, Oulun ammattikorkeakoulu,
                ammatillinen opettajakorkeakoulu, Halonen Laura 2017
              - Suunnannäyttäjiä - Uusia avauksia ammattikorkeakouluopettajien työhön, Aija Töytäri-
                Nyrhinen Haaga-Helia kehittämisraportteja 4/2009
              - Otetta opintoihin, Sami Määttä - Leena Kiiveri - Leila Kairaluoma,
                Niilo Mäki instituutti 2014
              - Opettaja kouluhyvinvoinnin edistäjänä, Pirkko Nurmi, Kuopion yliopisto 2009.
              - Syrjäytymisriskien ehkäisy, syrjäytyneiden koulutuspalvelut ja ohjaustoiminta, Anna-
                Ester Liimatainen-Lamberg, opetushallitus 7/1996
              - Osallisuutta tukevia malleja oppilaitoksissa, Halonen Laura, Oulun
                ammattikorkeakoulu, Ammatilinen opettajakorkeakoulu 2017

Opetus- ja ohjausmenetelmät

Lähiopetuspäivillä olemme päässeet seuraamaan-, sekä itse toteuttamaan useita uusia ja erilaisia opetusmentelmiä. Olen koonnut kirjoitelmaani osan näistä.


Tapausharjoitus (case) 

Tapausharjoituksessa simuloidaan tosielämän mahdollinen tilanne ajattelutasolla. Tilanne luodaan tapauskertomuksen tai kuvauksen kautta ja tarkoituksena on tehdä johtopäätöksiä ja yleistyksiä. Tapaushajoritus on tekemällä oppimista ajattelustasolla. Siinä opittua sovelletaan käytäntöön, jossa käytäntöä edustaa kuvatut tapahtumat.

Tapausharjoitus sopii parhaten oppijoille, joilla on kykyä hahmottaa tapaus mielessään, ilman, että käytettävissä on välttämättä konkreettista reaalimaailman tapausta. Tapaus voidaan kuvata verbaalisesti jolloin se soveltuu parhaiten auditiivisille oppijoille, mutta esitys voidaan laatia myös kuvin, tai videoin, mikä parhaiten soveltuu kohderyhmälle. Tapausharjoittelu soveltuu kaiken kokoisille ryhmille tai yksilötyöskentelyyn. Tapasuten käsittely tapahtuu joko yksilötyösnektelynä tai pienryhmissä ja se soveltuu hyvin myös etä- ja verkko-opetukseen.


Learning cafe - oppimiskahvila 

Learning cafe menetelmä on keskusteluun, tiedon luomiseen ja siirtämiseen tarkoitettu

yhteistoimintamenetelmä. Siinä keskitytään joidenkin teemojen, tai kysymysten ratkaisemiseen ryhmässä. Menetelmässä osallistujat jaetaan yhtä suuriin ryhmiin pöytäkunnittain. Huomioitavaa on että pöytiä on oltava yhtä monta, kuin käsiteltäviä aiheita. Näin lyhyessä ajassa on mahdollista käsitellä useita eri kysymyksia ja saada kattava näkökanta esille.

Jokaiselle pöydälle valitaan kirjuri, joka pysyy omassa pöydässä koko prosessin ajan.
Pöydissä keskustelu voidaan käynnistää sopivalla kysymyksellä tai virikkeellä. "Pöytäliinalle" tai fläppipaperille kerätään vapaasti ideoita ja ajatuksia joita keskustelu herättää. Kirjuri voi ohjeistaa keskustelua siten, että jokaisen tulee nostaa ainakin kerran omat näkemyksensä esiin. 

Keskustelujen jälkeen ryhmäläiset vaihtavat pöytää kirjuria lukuunottamatta. Seuravassa pöydässä aloitetaan uusi keskustelu kirjurin ensin lyhyesti alustessa keskustelun aiemman pöytäseurueen tuotosten pohjalta.Vaihtoja on mahdollista tehdä useita aikataulun mukaisesti riippuen ryhmien koosta ja käsiteltävien teemojen määrästä. Learning cafessa asiaa voidaan käsitellä samasta näkökulmasta koko ajan tai opettaja voi esittää syventäviä kysymyksiä tai vastaavia pöytien vaihdon jälkeen läpikäytäviksi.

Menetelmän lopuksi tulokset voidaan vielä purkaa yhteisesti, mutta tämä ei ole välttämätöntä koska tieto on välittynyt kaikille osallistujille pöytien vaihdoksien yhteydessä.


Ketjukirjoittaminen

Ketjukirjoittaminen sopii erinomaisesti herättelemään osallistujien aikaisempaa osaamista, sekä auttaa opettajaa saamaan tietoa osallistujien aikaisemmasta osaamisesta ja näkökulmista. 
Ketjukirjoittaminen mahdollistaa osaamisen ja ajatusten jakamisen ja tätäkautta tietämys aiheesta laajenee.

Ketjukirjoittaminen aloitetaan yksilötyöskentelynä. Jokainen saa kirjoittaa annetusta aiheesta ajatuksensa sovitun ajan sisällä omalle paperilleen. Ajatusten kirjaamisen jälkeen kirjoittaminen ketjutetaan esimerkiksi kahden tai kolmen hengen ryhmissä siten, että oma kirjoitus annetaan seuraavan ryhmäläisen työstettäväksi. Jokaisen osallistujan saatua kirjoitelman toiselta jatkaa hän tekstin täydentämistä siitä, mihin edellinen kirjoittaja jäi. Heidän tehtävänään on täydentää tai kommentoida tekstiä omilla näkökulmillaan. Tekstin kierrettyä yhden tai useamman kirjoittajan kautta, se palautuu alkuperäiselle omistajalleen. Kierroksen jälkeen koko ryhmä voi keskustella siitä mitä oivalluksia tai ajatuksia muiden kirjoitukset herättivät. Loppukeskustelussa voidaan käytää myös valmiiksi aiheen pohjalta laadittuja koostekysymyksiä.


De Bonon hatut - mietintämyssyt

Menetelmää voidaan käyttää ajattelun ja keskustelun apuvälineenä. Menetelmän kehittäjän tohtori Edward de Bonon mukaan pyrimme ajattelemaan liikaa kerralla, mikä johtaa ajattelun sekavuuteen. Hattutekniikka auttaa ryhmää keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Ajatteluhattujen avulla voidaan
aihetta tai ongelmaa lähestyä eri näkökulmista noudattamalla eri hattujen tuomia ajattelumalleja ja rooleja. Roolissa ollessaan osallistujan on helpompi sanoa mielipiteensä eri asioihin, kuin omana itsenään.


Hattujen käyttöää voidaan soveltaa tarpeen mukaan:

1. Koko ryhmä käytttää samanväristä hattua yhtä aikaa (rinnakkainen ajattelu) jolloin jokainen 
    ryhmän jäsen voi tuoda oman näkemyksensä esille tietystä näkökulmasta.
2. Yksin, omien ajatusten selkeyttämiseksi ja päätöskenteon tueksi
3. Keskustelussa, jolloin ajatelu voidaan suunnata yhteen näkökulmaan kerrallaan.


Opettajakeskeinen opetus

Opettajakeskeisessä opetuksessa opettaja on opetuksen keskiössä ja opetusmenetelmät ovat useimmiten esittäviä. Opettajakeskeinen oeptusmenetelmä on koettu vanhentuneena ja jopa huonona konstruktivistisen oppilaslähtöisyyden noustua johtavaksi pedagogiseksi malliksi.

Opettajakeskeisessä mallissa opiskelijoille annetaan saavutettavissa olevia tavoitteita joiden suorittamiseen opiskelijat pyrkivät. Opiskelijat suorittavat opettajan suunnittelemia tehtäviä ja vastaavat opettajan asettamiin positiivisiin odotuksiin. Opiskelijoita motivoidaan ulkoisesti uuden oppimiseen ja ymmärrykseen  arvosanoin ja palkinnoin. Lopuksi opettaja arvioi opiskelijoiden tuotokset.  






Kysymysklinikka

Kysymysklinikassa osallistujat voivat käsitellä ennakkomateriaalissa tai koulutuksen aikana epäselviksi jääneitä kysymyksiä pareittain tai pienryhmissä. Kysymysten avulla osallistujia voidaan

myös virittää ja aktivoida opetuksessa käsiteltäviin teemoihin, sekä laajentaa osallistujien tietopohjaa. Kysymykset voidaan käsitellä joko suullisesti tai kerätä esimerkiksi post-it lapuille. Ennen vastaamista esitetyt kysymykset on hyvä lajitella teemoittain vastaamisen selkeyttämiseksi. Opettajan ei aina tarvitse vastata kaikkiin esitettyihin kysymyksiin itse, vaan hän voi hyödyntää myös muiden osallistujien tietoa, ja kokemuksia mikäli mahdollista.

Kysymysklinikka menetelmää voidaan soveltaa myös verkko-opetuksessa. Hyödyntämällä chat-keskusteluikkunaa voidaan kysymyksiä esittää ja niihin vastata useimmissa verkkoneuvottelupalvelimissa.



Näyttelykävely

Näyttelykävelyn peruslähtökohtana on yhteistoiminnallisuus. Menetelmässä jokainen pääsee osalliseksi prosessia ja näin kukaan ei voi jäädä vapaamatkustajaksi. Aluksi osallistujat jaetaan ryhmiin, jotka perehtyvät annettuun teemaan ja valmistelevat muille osallistujille fläpin. Valmis

tuotos ripustetaan seinälle ja osallistujat jaetaan uusiin näyttelykävelyryhmiin. Jokainen ryhmä kiertää esittelyvalmiit fläpit läpi ja kunkin ryhmän jäsen esittelee muille fläpin, jota on itse ollut tuottamassa.Teemoja olisi hyvä olla yhtä monta kuin pienryhmässä on jäseniä. Näin jokainen ryhmän jäsen pääsee olemaan esittelijän roolissa

Menetelmän avulla pyritään laajentamaan osallistujien tietopohjaa ja luomaan kokonaiskuva opiskeltavasta aiheesta. Myös aiemmin opitun asian syventäminen on mahdollista liittämällä siihen lisää näkökulmia. 


Lähteet: - http://www.cs.joensuu.fi/pages/whamalai/yoped/hatut.pdf
              - https://tevere.fi/menetelmia/
              - https://www.innokyla.fi/web/malli2825539
              - Hope 1 lähipäivien muistiinpanot

Lait, asetukset ja ohjeet 2.

Miten otan huomioon salassapitosäännökset ja tietosuojan opettajan työssä?

Hallinnon julkisutta säätelevä yleissäädös on laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta.  Nimestään huolimatta "laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta" on tärkein laki, joka säätää asiakirjojen salassapidosta, ja se sisältää lainsäädäntömme laajimman yksittäisen salassapitopykälän.

Oppilaitoksessa olevat asiakirjat ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole lailla erikseen rajoitettu. Eikä salassapito voi perustua oppilaitoksen omaan päätökseen salassapidosta. Osa asiakirjoista voi olla osittain salassa pidettäviä. Tuolloin salassa pidettävät tiedot tulee poistaa tai peittää ennen asiakirjan luovuttamista.

Eri hallinnonaloilla on salassapitoa koskevia erityislakeja tai yksittäisiä säännöksiä, jotka syrjäyttävät yleislain (julkisuuslain). Esimerkiksi vero-, sosiaalihuolto ja potilastietojen salassapidosta on omat erikoislakinsa. Ns. potilaslaki koskee vain terveydenhuollon ammattihenkilöitä, ei esimerkiksi opettajia. Opetustoimen yksittäisistä salassapitoa ja vaitiolovelvoloisuutta käsitellään perusopetuslaissa.

Työssään opettaja joutuu usein käsittelemään asiakirjoja ja materiaaleja, jotka tietosisältönsä puolesta luokitellaan arkaluontoisiksi. Tällaisia tietoja voivat olla,  henkilötunnus, rotuun, kulttuuriin, uskontoon, terveydelliseen tilaan, seksuaaliseen suuntautumiseen tai rikostaustaan liittyvät tiedot.

Kaikki tietojen luovuttaminen ulkopuolisille on rajoitettu laissa, ja useimmissa tapauksissa salassapito on oppilaitoksissa ehdotonta. Salassa pidettävää asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta siitä ei saa näyttää eikä luovuttaa ulkopuoliselle. Salassa pidettäviä asiakirjoja on käsiteltävä ja säilytettävä huolellisesti, ja ne on hävitettävä niin, että ne eivät joudu sellaisiin käsiin, joilla ei ole oikeutta saada niiden sisällöstä tietoja. Opettajan onkin työssään huolehdittava siitä, ettei tila, tilanne, tai väline jossa tai jolla hän asiakirjoja käsittelee, anna mahdollisuutta tietojen joutumisesta ulkopuoliselle. Salassapidolla tarkoitetaan lainsäädännössä sekä asiakirjasalaisuutta eli asiakirjan pitämistä salassa, sekä kieltoa ilmaista tieto suullisesti eli vaitiolovelvollisuutta ja hyväksikäyttökieltoa eli kieltoa käyttää salaista tietoa omaksi eduksi tai toisen vahingoksi. Hyvänä esimerkkinä koulumaailmassa totetutuvasta hyväksikäyttökiellosta voi toimia se, että koulun henkilökuntaan kuuluva ei saa käyttää etukäteen tiedossaan olevia valintakoekysymyksiä kenenkään hyväksi.

Vaitiolovelvollisuus tekee virkamiehille poikkeuksen perustuslain mukaisesta sananvapaudesta. Viranomaisena opettajaa sitoo vaitiolovelvollisuus opiskelijaan liittyvistä muutoin kun opiskelun kannalta välttämättömistä asioista. Vaitiolovelvollisuus koskee esimerkiksi tapauksessa, jossa opettaja saa puhelimitse tiedon opiskelijan sairastumisesta. Opiskelijan sallisessa tai alaikäisen opiskelijan ollessa kyseessä hänen huoltajiensa suostumuksella opiskelijaa koskevaa muutoin salassapidettävää tietoa voidaan käsitellä tai jakaa esim työharjoittelupaikalle opiskelijan soveltuvuuden varmistamiseksi.

Vaitiolovelvollisuus ja salassapito on sosiaali- ja terveysalalla erityisen tärkeä. Käsiteltävä tieto on lähes poikkeuksetta arkaluontoista ja helposti identifioitavaa. Opiskelijoiden perehdyttäminen salassapidon säännöstöihin jo opintojen alkuvaiheessa ja erityisesti ennen harjoittelujaksoja on tärkeää. Joissain opintoharjoittelupaikoissa vaaditaan erillinen salassapitosopimus ja koulutus harjoittelujakson yhteydessä, jotta opiskelija on varmuudella tietoinen häntä koskevaista salassapitosäännöstöstä.

Lähteet: - http://www.oph.fi/download/152370_julkisuus_ja_tietosuoja_opetustoimessa.pdf
              -https://www.osao.fi/media/oppaat-ja-lomakkeet/opiskelijan-oppaat-ja-lomakkeet
                /opiskelijan-oikeudet-ja-velvollisuudet-20131.pdf
              -  Henkilötietolaki
              - http://www.avi.fi/documents/10191/900227  
                 /Julkisuus+ja+tietosuoja+Matti+Lahtinen+Oulu.pdf/9f760327-3ef1-40d1-8dba-
                  90eaaf6237dd


Miten opettajana varmistan, että opiskelijan oikeusturva toteutuu?


Perustuslain mukaan viranomaisen on kohdeltava jokaista yksilöä yhdenmuksesti, tasapuolisesti ja puolueettomasti. Tarkemmat määrittelyt hyvästä hallinnollisesta toiminnasta löytyvät hallintolaista, joka osaltaan auttaa varmistamaan opiskelijan oikeusturvan toteutumisen oppilaitoksessa. Vaikka eettisesti toimiva ammatillinen opettaja luonnollisesti kohtelee kaikkia tasavertaisesti ja

oikeudenmukaisesti lait toimivat ohjenuorana tehtävissä ja päätöksissä, sekä lopullisena ratkaisuvälineenä tulkinnanvaraisissa tilanteissa. Näin voidaan taata aina yhdenvertainen ja puolueeton kohtelu kaikille opiskelijoille. Käytännössä tämä tarkoittaa hyvän hallintotavan noudattamista aina virkatehtäviä hoidettaessa ja opiskelijan oikeudenmukaista kohtelua kaikissa opiskelun vaihessa. Opiskelijan oikeusturva tulee huomioida aina opiskelijavalintojen tekemisestä lähtien, tiedotuksessa, opinto-oikeudellisissa asioissa, opintosuunnitelmissa, opintojen suorittamisessa, madollisissa hyväksiluvuissa, arvioinnissa, todistuksia annettaessa, sekä mahdollisten virheiden korjaamisessa.

Lakien suuri määrä ja monialainen soveltaminen tekee lakien ulkoa oppimisesta lähes mahdotonta. Ammatillisen opettajan on kuitenkin tärkeä tiedostaa lain asettamat rajat ja mistä tarkka ja ajantasainen tieto on tarvittaessa löydettävissä. Näin opettaja voi ristiriitatilanteessa varmistaa oman toimintansa oikeellisuuden tai tarvittaessa korjata omaa toimintaansa. 


 Lähteet: - https://www.osao.fi/media/oppaat-ja-lomakkeet/opiskelijan-oppaat-ja-lomakkeet
                 /opiskelijan-oikeudet-ja-velvollisuudet-20131.pdf
               -  http://www.uef.fi/documents/300201/565067/oikeusturvaopas_2008.pdf/747862d7-23cd-
                  4fb9-8224-a50adbec953e
               - Lähipäivän muistiinpanot, Hope 1
               - Hallintolaki
               - https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417

 

Lait, asetukset ja ohjeet 1.

Opettajan työ & lainsäädäntö

Työelämän nopeat muutokset ovat asettaneet haasteita ammatilliselle koulutukselle, ja sitä on  suunnitelmallisesti pyritty kehittämään vastaamaan muuttuvia tarpeita. Tämä on nyt huomioitu myös lainsäädännössä. Ammatillisen koulutuksen reformi astuu voimaan 1.1.2018, jolloin toisen asteen ammatillista peruskoulutusta ja ammatillista aikuiskoulutusta koskeva lainsäädäntö uudistetaan  kokonaisuudessaan vastaamaan tulevaisuuden osaamistarpeita. Reformi on suurin koulutuslainsäädännön uudistus lähes kahteenkymmeneen vuoteen.

Uudistettu laki kattaa kaikki opetus- ja kuttuuriministeriön alaisuudessa olevat ammatilliset tutkinnot. Näitä ovat ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot. Lisäksi laki määrittää muut ammatillisen osaamisen hankkimiseksi tarvittavat koulutukset. Reformin ydinasioita ovat henkiökohtaiset opintopolut, laaja-alainen osaaminen, sekä tiivis yhteistyö työelämän kanssa. Tarkoituksena on vahvistaa opiskelijoiden työllistymistä ja sujuvaa siirtymistä jatko-opintoihin.

Yksi reformin tuomista suurista muutoksista on koulutuksen keskittyminen osaamisperusteisuuteen. Ammatillisen koulutuksen tärkein tehtävä on jatkossa tuottaa yksilöllistä ammatillista osaamista opiskelijoiden ja työelämän tarpeiden mukaan. Yksilöllisiin osaamistarpeisiin voidaan jatkossa vastata joustavasti tutkintojen, niiden osien, tutkintoon johtamattomien koulutuksien ja valmentavien koulutusten avulla. Ohjattua ja tavoitteellista opiskelua voidaan toteuttaa joustavasti niin oppilaistosten oppimisympäristöissä, työpaikoilla kuin digitaalisissa oppimisympäristöissä. Samalla pyritään ehkäisemään myös syrjäytymistä, kun yksilöllistäminen tekee opinnoista sujuvampia. Lailla on turvattu myös opiskelijan oikeus saada mahdollisesti tarvitsemiaan tukitoimia opintojensa edistämiseksi. 

Miten hyvän hallinnon noudattaminen näkyy opettajan käytännön työssä?

Reformin keskittyessä suoraan ammatillisen koulutuksen lainsäädännön uudistamiseen on voimassa Hallintolaki konkretisoi käytännössä perustuslain säädökset ja käytänteet.

edelleen muita ammatillista opettajaa koskettavia lakeja. Yksi näistä on mm. Suomen vation perustuslaki, jossa todetaan, että kaiken julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatetava lakia. Myös ammatillisen opettajan työ on julkisen vallan käyttöä, ja näin oikeusvaltioperiaatteen alaista toimintaa.

Hallintolaki määrittää hyvän hallinnon perusteet. Näihin lukeutuvat mm. tasavertaisuus, palveluperiaate, neuvonta,  asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielen käyttö ja viranomaisten yhteistyö. Ammatillisen opettajan arjessa tämä tarkoittaa opiskelijoiden tasavertaista kohtelua kaikissa tilanteissa. Opettaja ohjaa ja neuvoo opiskelijoita heidän sitä tarvitessaan ja käyttää työssään selkeää ymmärrettävää kieltä. Viranomaisten välinen yhteistyö on osa opettajan moniammatillista osaamista. Yhteistyö voi olla koulun sisäistä muiden saman organisaation henkilökunnan kanssa tapahtuvaa yhteistyötä, tai yhteistyötä esim. toisen oppilaitoksen, sosiaaliviranomaisten tai poliisin kanssa.

Mitkä ovat opiskelijan velvollisuudet ja miten huolehdin opettajana työrauhasta?

Oppilaitoksen tulee huolehtia, että opiskelijalla on mahdollisuus turvalliseen opiskeluympäristöön. Kiusaamista, häirintää, väkivaltaa, rasismia eikä syrjintää hyväksytä missään tilanteessa, vaan koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus ennaltaehkäistä ja puuttua niihin. Opiskelijan oikeus turvalliseen oppimisympäristöön määritellään ammatillisesta koulutuksesta annetuissa laeissa. Koulutuksen järjestäjän tulee hyväksyä järjestyssäännöt tai antaa muut oppilaitoksessa sovellettavat järjestysmääräykset, joilla edistetään sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä oppilaitosyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä.

On muistettava että oikeuksien lisäksi opiskelijalla on myös velvollisuuksia. Näitä ovat mm. velvollisuus osallistua opetukseen, näyttöihin tai muuhun osaamisen osoittamiseen, jollei poissaololle ole perusteltua syytä. Opiskelijan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti. Lisäksi opiskelijan aiheuttaman vahingon korvaamisvelvollisuudesta säädetään vahingokorvauslaissa.

Työrauha on yhteinen tavoite, johon jokainen pystyy omalla tominnallaan vaikuttamaan. Samalla työrauha on osa turvallista oppimisympäristöä. Opettajan ammattitaidolla ja käyttämillään pedagogisilla ratkaisuilla opettaja pystyy vaikuttamaan opiskeliijoiden luomaan oppimiskulttuuriin ja työrauhaan, sekä näin ennaltaehkäisemään ongelmia. Lähtökohtana on molemminpuolinen kunnioitus opettajan ja opiskelijan välillä. Pedagogisesti taitava opettaja saa opiskeilijat kiinnostumaan opetuksesta ja osalliseksi oppimisprosessia. Tämä auttaa opettajaa työrauhan ylläpitämisessä. Suoranaisesti työrauhasta ei ole määritelty lakia, mutta ääritapauksissa käytetään tulkintoja muista laeista.

Opiskelijan käyttäytyessä sääntöjen vastaisesti tai muutoin omalla toiminnallaan häiriötä aiheuttaen on opettajalla oikeus rajoittaa tätä toimintaa. Väärinkäytöksistä on mahdollista antaa opiskelijalle kirjallinen varoitus. Vakavammissa tapauksissa laki ammatillisesta koulutuksesta antaa oikeuden opettajalle tietyillä perusteilla poistaa häiritsevä tai turvallisuutta vaarantava opiskelija luokkahuoneesta tai muusta oppilaitoksen tilasta tai jopa peruuttaa opiskeluoikeus.

Salassapito ja tieto- ja oikeusturva opettajan työssä

Opettajalla on omassa työssään osittainen salassapitovelvollisuus. Salassapitovelvollisuus kieltää aseman tai tehtävän perusteella saatujen tietojen luovuttamisen ulkopuolisen käyttöön. Henkilö ei saa levittää kuulemaansa tietoa, asiakirjaa tai siinä lukevaa tietoa sivullisille luvatta. Salassapito perustuu lakiin ja sen tarkoituksena on suojata opiskelijoiden yksityisyyteen liittyviä asioita ja/tai yleistä etua kuten yleiseen turvallisuuteen liittyviä materiaaleja. Ohjaavia lakeja ovat mm: perusopetuslaki, laki ammatillisesta peruskoulutuksesta, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettu laki, laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, lastensuojelulaki ja henkilötietolaki.

Salassapitosäädöksistä huolimatta lähtökohtaisesti viranomaisten toiminnan on kuitenkin oltava näkyvää. Koulutuksen järjestäjällä onkin velvollisuus salassapitosäännösten estämättä pyynnöstä toimittaa valtion opetushallintoviranomaisille mm. koulutuksen arviointiin, kehittämiseen ja tilastointiin liittyviä tietoja. Koulutuksen järjestäjä on myös velvollinen antamaan opiskelijan terveydentilaa, toimintakykyä koskevia, tehtävien hoidon kannalta välttämättömiä tietoja mm. opiskeluterveydenhuollosta, työssäoppimisesta tai uudesta koulutuksesta vastaaville henkilöille.

Tietosuoja on henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä. Tietosuoja on osa yksityisyyden suojaa jokaisen ihmisen perusoikeutena ja tarkoittaa ihmisten oikeutta omiin henkilötietoihinsa (mm. nimi, syntymäaika, yhteystiedot). Tietosuojaan sisältyy mm. yksilön oikeus tarkastaa, mitä tietoja hänestä on tallennettu henkilörekisteriin ja saada virheelliset tiedot korjatuksi. Oppilaitoksissa tämä tarkoittaa sitä, että oppilaiden henkilötietojen käsittely tulee olla asianmumukaisesti perusteltavissa oppilaitoksen toiminnan kannalta. Henkilötietoja saa käsitellä mm. opiskelijan ottamiseksi oppilaitokseen ja opetuksen järjestämiseksi.



Oikeusturva sanansa mukaisesti velvoittaa opettajan toimimaan työssään puolueettomasti ja tasapuolisesti kaikkia opiskelijoita kohtaan. Opettajan on huolehdittava opiskelijan oikeusturvan toteutumisesta mm. tiedottamalla opinnoissa vaadittavista osaamistavoitteista, arvioinnista, oikeuksista mahdollisen tuen saamiseen ja mahdollisuudesta korottaa arvosanoja tai uusia -hylättyjä. Opiskelijan ilmaistessa tyytymättömyytensä arviointiin, on opettajan viivyttelemättä käsiteltävä asia ja keskusteltava opiskelijan kanssa, antaa perustelut arvioinnille tai järjestää uudelleenarviointi. Opiskelijoille on tehtävä tiettäväksi myös aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustamisen periaatteet sekä mahdolliset kurinpidolliset säädökset.

Lähteet: - Hallintolaki
              - https://www.osao.fi/media/oppaat-ja-lomakkeet/opiskelijan-oppaat-ja-lomakkeet
              /opiskelijan-oppaat-ja-lomakkeet/opiskelijan-oikeudet-ja-velvollisuudet-20131.pdf
              - Lähiopetuspäivän muistiinpanot lakiopetuksesta
              - https://www.edilex.fi/he/20170039#OT100
              - https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980630
              - http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/103/0
              /ajankohtaista_ammatillisen_koulutuksen_reformissa

Erityispedagogiikka

Erityinen tuki

Kuten opiskelijoita yleensäkin erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita on hyvin monelaisia. Erityisen
tuen tarve vaihtelee vammaisuudesta monenlaisiin arjen elämän vaikeuksiin. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat pyritään kartoittamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa opintojen alkaessa. Erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan tunnistaminen perustuu opettajien tai opiskelijahuollon henkilöstön tekemiin havaintoihin, peruskoulusta saatuun niveltietoon, aikaisempaan koulumenestykseen, joustavan haun tietoihin, tulohaastatteluun, oppimisen lähtötasokartoitusten tulokseen tai terveydenhoitajan huomioihin.

Monet erityistä tukea perusopinnoissa tarvinneet opiskelijat tarvitsevat sitä myös ammatillisissa opinnoissa. Opiskelija, jonka opintoja on yksilöllistetty perusopetuksessa esim. aistivamman, neurologisen vaikeuden, pitkäaikaissairauden tai laaja-alaisten oppimisvaikeuksien vuoksi, tarvinnee jonkinlaista tukea myös ammatillissa opinnoissa. Näiden opiskelijoiden siirtymävaiheessa perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö on erityisen tärkeää sujuvan siirtymän ja tarvittavan tuen varmistamiseksi.

Erityisopetuksen tarve voi ilmetä myös vasta ammatillisessa koulutuksessa. Uusi elämänvaihe ja uusi oppimisympäristö voi nostaa esiin esim. motivaatio-ongelmia, käyttäytymisen oireita, päihteiden käyttöä ja muita sosiaalisia tai mielenterveyden ongelmia. Joillakin opiskelijoilla  oppimisvaikeudet tulevat tunnistetuiksi vasta ammatillisessa koulutuksessa.

Ammatillista erityisopetusta on tarjolla lähes kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa ja se on vakiintunut toimintamuoto. Pyrkimyksenä on tarjota yhdenvertaisuuden periaatteen mukaisesti esteettömät mahdollisuudet kaikille oppijoille. Toimintamallit ovat kehittyneet päivittäisen työskentelyn ohessa ja niitä on kehitetty erilaisissa hankkeissa.

Tarve erityisestä tuesta määritellään aina uudestaan ammatillisten opintojen alussa riippumatta siitä, onko opiskelija saanut erityisopetusta perusopetuksessa. Näin tukitoimet saadaan kohdennetuksi yksilöllisiin tuen tarpeisiin, sillä opiskelijan tuen tarve riippuu siitä ympäristöstä, jossa hän opiskelee. Tässä tärkeänä lähtökohtana erityisopetuksen järjestämisessä on koulutuksen järjestäjän selkeä tahtotila pitää huolta kaikista opiskelijoita, myös erityitä tukea tarvitsevista oppijoista. Tahtotila ilmaistaan koulutustrategiassa ja sen tulee näkyä kaikissa suunnitelmissa ja toiminnan resurssoinnissa. Opetussuunnitelmien ja toimintaohjeiden kautta tahtotila välittyy koko henkilökunnan toimintaan. Koko ikäluokan kouluttaminen toisen asteen koulutuksessa, nuorisotakuu tai etsivä nuorisotyö vastaavat esteettömyyden haasteisiin huolehtimalla siitä, että kaikki peruskoulun päättävät nuoret saadaan ohjauksen piiriin.


Opiskelijahuolto

Jokaisella on oikeus saada opetusta, oppia ja opiskella omien kykyjensä ja edellytystensä mukaisesti. Ammatillisen opetuksen tavoitteet pyritään määrittelemään siten, että ne vastaavat realistisesti yksilön taitoja. Tähän tavoitteeseen pyritään pääasiallisesti ennakoivilla toimilla, jossa opiskelijahuollolla on keskeinen rooli.

Opiskelijahuolto on yksi osa oppimisen tukemisessa hyödynnettävistä monialaista yhteistyötekijöistä. Opiskelijahuollolla tarkoitetaan opiskelijan kokonaisvaltaista huomioimista ja tukemista fyysisen, psyykkisen, ja sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Oppilaitosyhteisössä tämä tarkoittaa mm. toimintakulttuuria, yhteisöllistä toimintaa, kodin ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä, sekä turvallisuutta edistäviä toimenpiteitä. Opiskelijalle se voi yksinkertaisimmillaan olla jokaisena koulupäivänä tapahtuvaa, yksilöllisesti toteutettua hyvää pedagogista toimintaa. Esimerkiksi mahdolliset kuntoutustarpeet huomioidaan opiskelijoiden henkilökohtisissa suunnitelmissa ja opiskelupäivän/opiskeluviikon pituudessa tai mahdollisuutena terapian toteutumiseen koulupäivän aikana. Lisäksi opintopolun onnistumisen varmistamiseksi voi ohjauksessa olla mukana opetushenkilöstön lisäksi sosiaali- ja terveysalan henkillöitä, ohjauksen ammatilaisia, työelämän ihmisiä tai muita mahdollisten sidosryhmien edustajia.


Esteetön kohtaaminen

Monelle opiskelijalle opiskelun ympärille rakentuva sosiaalinen verkosto on merkittävin toimintakyvyn lähde opiskeluyhteisössä. Siksi on tärkeää, että opiskelijat voivat kokea olonsa

hyväksytyksi ja turvalliseksi. Toimivan opiskeluympäristön ja oppimiskokemuksen luominen vaatii erityisesti hyviä kohtaamistaitoja. Vuorovaikutus rakentuu tunteista, tahdosta, ajattelusta sekä toiminnasta. Myös kulttuuriimme tavat ja normit vaikuttavat siihen, miten ymmärrämme toisiamme. Opiskelijan taustasta tai ominaisuuksista riippumaton hyvä kohtaaminen muodostaa perustan asenteelliselle esteettömyydelle ja muodostaa välittävän ja turvallisen ilmapiirin. Asenteellinen ja sosiaalinen esteettömyys toimivat osaltaan myös psyykkisen esteettömyyden edellytyksinä.

Hyvä kohtaaminen muodostuu kiireettömyydestä, aidosta läsnäolosta ja kuuntelusta ja siihen kuuluvat niin kielellinen (puhe ja kirjoitettu teksti) kuin ei-kielellinen viestintä (esim. äänen voimakkuus, eleet, ilmeet, kehon liikkeet, kuvat). Hyvä kohtaaminen on luonnollisesti ammatillisen opettajan perustaito joka koskee kaikkia; ei pelkästään erityisen tuen tarpeessa olevia opiskelijoita.


Lähteet: http://oph.fi/download/163833_esteettomasti_toisen_asteen_opintoihin.pdf
              http://oph.fi/julkaisut/2014/esteettomasti_toisen_asteen_opintoihin
              http://www.esteetonamis.fi
              http://www.oph.fi/download/173192_erityisopetuksen_kasikirja.pdf