Oppimiskäsitykset ja teoriat

Oppimisteorioiden väliset rajat ovat häilyvät, mutta pääsääntöisesti kasvatustieteessä esille nousevat kolme pääoppimisteoriaa:  behavioristinen, humanistinen ja kognitiivinen. Nykyisin esillä on muita enenmmän yleisesti konstruktivistinen oppimisnäkemys. Opettajana erilaisten oppijoiden kanssa työskenteleminen vaatikin opettajalta eri oppimisteorioiden soveltamista käytännössä toimivimman oppimistuloksen saavuttamiseksi.

Behavioristinen oppimisteoria

Behavioristinen teorian lähtökohtana on näkemys ihmisestä passiivisena, ympäristönsä tuotteena. Ainoastaan näkyvä käyttäytyminen nähdään tarkastelun arvoisena ja kaikki ihmisen toiminnot ovat opittuja.

Behaviorismissa oppiminen nähdään ärsyke-reaktiokytkentöjen muodostumisena, ja sitä voidaan säädellä vahvistamisella. Oletuksena on, että opetuksen tavoitteena oleva reaktio (R) vakiintuu pysyväksi käyttäytymiseksi eli se opitaan, kun se yhdistetään ympäristöstä tulevaan ärsykkeeseen (S). Käyttäytymistä säädellään oppijan ulkopuolelta vahvistamisella (O). Toivotusta käyttäytymisestä annetaan palkkio, ei-toivottua käyttäytymistä heikennetään rangaistuksella.
(Tynjälä 1999, 29 -31.)

Behavioristisen oppimiskäsityksen juuret ovat luonnontieteellisessä ajattelussa. Ihmisen ja eläimen oppiminen nähdään perusmuodoiltaan samanlaisena. Tietoa maailmasta saadaan kokemusten ja aistihavaintojen kautta, oppija on tyhjä taulu (tabula rasa), johon kokemukset piirtävät jälkiä. Behaviorismin pedagogisia periaatteita ovat:

• vahvistamisen periaate
• välittömän palautteen periaate
• opetettavan aineksen pilkkominen pieniin osiin
• virheellisten vastausten nopea sivuuttaminen.

Kasvatuksen tehtävänä on ohjata ulkoisesti näyttäytyvää tai kuuluvaa toimintaa siten, että suoritus voidaan todeta hyväksi ja oppimistavoitteet saavutetuiksi. Opetus keskittyy tietojen ja taitojen ulkoiseen ohjaukseen, säätelyyn ja vakiinnuttamiseen. Oppijan valmiuksia ajatella ja ymmärtää opittavina olevia asioita ei tueta. (Sava 1993, 18.)

Opettajan roolina on tiedon tarjoaminen sopivasti paloiteltuina annoksina sopivia positiivisia ja negatiivisia vahvistuksia ja rankaisuja hyväksi käyttäen. Opetuksessa korostetaan motivoinnin, tarkan suunnittelun ja välittömän arvioinnin tärkeyttä.
Opetuksen tavoitteena on muistitiedon oppiminen. Arvioinnissa oppilaita vertaillaan toisiin oppilaisiin ja se koetaan tärkeäksi tiedon laadun ja määrän ylläpitämisen sekä parempiin suorituksiin motivoinnin kannalta.


Humanistinen oppimisteoria 

Humanistisen oppimiskäsityksen taustalla on humanistisena psykologiana tunnettu suuntaus, jonka

tunnetuimpia teoreetikoita ovat mm. Abraham Maslow ja Carl Rogers. Maslowin motivaatioteorian mukaan ihmisen motiivit muodostavat hierarkian, jossa biologisesti perustavaa laatua olevien tarpeiden tullessa tyydytetyksi toiminnan motivationaalinen säätely siirtyy seuraavalle, ylemmälle tasolle. Kaikkein korkeimmalla tasolla Maslowin mukaan oli itsensä toteuttamisen motiivi.

Humanistisessa oppimisteoriassa ihmisellä on aktiivinen toimija ja hänellä on oppimisestaan sekä vastuu että vapaus. Opettajan rooli on pääosin vain avustaa ja seurata sivusta oppijan tomintaa. Tässä roolissa opettaja anta opiskelijoilleen ainoastaan välttämättömät rajat ja suunnat. Opetuksessa pyritään kunkin opiskelijan kasvattamiseen persoonana ja korostetaan yksilön omaa ainutlaatuista arvoa. Keinona tähän käytettään yksilöllisiä tarvoitteita ja -arviointia. Humanistisen oppimiskäsityksen mukaan oppimisen tai opetuksen arvioinnissa tärkeää on kokemuksellisuus eli koetaanko tavoitteet saavutetuiksi vai mitä osa-alueita tulisi parantaa. Yksiselitteisiä kriteereitä oppimisen arviointiin ei siten tämän oppimiskäsityksen mukaan pystyttäisi muodostamaan. (esim. Patrikainen 1999)

 

Kognitiivinen oppimisteoria

Kognitiivisessa oppmisteoriassa oppimisena pidetään oppijan mielen sisäisten prosessien (skeemojen) muutosta. Oppija nähdään aktiivisena toimijana joka voi vaikuttaa oppimiseensa harjoittelemalla ja käyttämällä erilaisia oppimisstrategioita ja -taktiikoita. Myös oppiminen on näin aktiivista, tavoitteellista toimintaa, jossa oppija toimii itsenäisenä ajattelijana ja tiedon hakijana.
Oppija valikoi, tulkitsee ja konstruoi tietoa itse reflektoimalla omaa ajatteluaan ja toimintaansa.
Kognitiivisessa oppimisessa oppija liittää uutta tietoa aikasempiin tieto- ja taitorakenteisiinsa. Aikasempien kokemusten muodostama viitekehys on tulkintaprosessin perustana.

Opettajan tulisi kyetä oppilaiden skeemajärjestelmien muuttamiseen ja oppilaiden ongelmanratkaisutoiminnan kehittämiseen. Opettajan tulisi siten kyetä analysoimaan oppilaiden mentaaliset mallit ja ottaa ne opetuksen lähtökohdaksi. Näitä malleja opettaja sitten pedagogisia malleja antamalla pyrkii ohjaamaan oikeiden mallien suuntaan. Opettaja voi myös suoraan pyrkiä muodostamaan oikeat mallit. Opetuksen tavoitteena on metakognition kehittäminen; oppimisen, ajattelun, ongelmanratkaisun, itsearvioinnin yms. monimutkaisen tietämyksen kehittäminen.

 

Kognitiivinen oppipoika


Kognitiivisen oppipoikamallin (cognitive apprenticeship) tarkoituksena on opettaa oppijalle

asiantuntijoiden käyttämiä kognitiivisia prosesseja eli ajattelu- ja toimintamalleja. Oppimisen lähtökohtana on monipuoliset ammatillisen käytöntöön perustuvat ongelmat ja kysymykset, joihin ratkaisua etsitään. Käytännössä kyse on oppimista ohjatussa reaalimaailman tilanteessa, jossa asiantuntija toimii valmentajana mallintaen kognitiivista toimintaa  tieto opitaan ongelmanratkaisun kautta suorittaen todellisiin tilanteisiin ankkuroituja tehtäviä.




Konstruktivistinen oppimiskäsitys

Oppimis- ja tiedonkäsityksestä keskusteltaessa yleisenä trendinä on ollut siirtymä behavioristisesta oppimiskäsityksestä kohden konstruktivistista ja kognitiiviseen psykologiaan ja toimintateoreettiseen käsitykseen perustuvaa mallia. Toimintateoreettisella tarkoitetaan tässä yhteydessä nimenomaan yksilön toimintaa, jota ohjaavat yksilön sisäiset, tietoihin perustuvat tulkinnalliset prosessit. Ihminen nähdään omaa toimintaansa aktiivisesti suunnittelevana ja toteuttavana yksilönä, joka käsittelee itselleen asettamia tavoitteita tietoisesti ja itsenäisesti. (Tella, 1994, 26)
Konstruktivistisen näkökulman mukaan oppija rakentaa itselleen sisäistä mallia, representaatiota oppimisestaan ja kokemuksestaan, mutta tämä sisäinen malli tulisi voida tehdä myös näkyväksi, ulkoistaa ja käsitteellistää. Tähän on käytettävissä useita "työvälineitä", kuten mallintaminen, ääneen ajattelu ja käsitekartat. Aidon oppimistehtävän edellytyksenä voidaan edelleen pitää mm. sitä, että johtopäätösten tekoa ja teoreettista yleistämistä on voitava kokeilla todellisessa tilanteessa.

Linjakas opetus 

Opintojakson suunnittelu on prosessi, johon kuuluu eri vaiheita. Kurssin suunnittelu kannattaa aloittaa kurssin tavoitteiden määrittelystä. Tämän jälkeen edetään olennaisen sisällön hahmottamiseen ja luokitteluun, jonka perusteella valitaan sopivat opetus- ja arviointimenetelmät. Yksi osa opetustyötä on miettiä, miten asian opiskelijoille esittää. Asiasisällön asiantuntijuuden rinnalla kulkee taito auttaa opiskelijoita oppimaan. Opettaminen on moniulotteista ja haastavaa työtä, jossa on mahdollista kehittyä.
Opetuksen suunnittelun voi jakaa neljään vaiheeseen, joita ovat: tavoitteiden määrittely, opetettavan aineksen ja sisällön valinta, arviointikeinojen valinta sekä opetusmenetelmien valinta. Näiden neljän vaiheen tulee opetuksen suunnittelussa olla samassa linjassa suhteessa toisiinsa, eli niiden tulee tukea toisiaan ja vaikuttaa samansuuntaisesti.

1. Oppimistavoitteiden täsmällinen määrittely
   Mitä opettaja haluaa opetuksestaan opittavan ja mitä tavoitteita hän opetukselleen asettaa? Oppimistavoitteiden tulee olla selkeät ja konkreettiset.  
2.  Opetettavan aineksen ja sisällön valinta
   Mikä on olennaista ja keskeistä kurssin sisältöä ja mitkä ovat vähemmän tärkeitä asioita. Opetettavan aineksen ja sisällön valinnassa voi käyttää apuna ydinainesanalyysia eli mikä on välttämätöntä, mikä täydentävää tietoa tai erityistietoa.
3. Oppimisen arviointikeinojen valinta
   Oppimisen tavoitteiden ja sisältöjen tulee tukea opiskelijoiden laadukasta oppimista, joten myös arviointimenetelmien tulee olla linjassa oppimistavoitteiden kanssa. Jos tavoitteena on oppia jotakin, tulee arvioinnin kohdistua opittavaan asiaan, eikä johonkin muuhun.
4. Opetusmenetelmien valinta
   Opettajan tulee pohtia, millaisilla menetelmillä hän voi mahdollistaa opiskelijoittensa oppimisen ja miten opetusmenetelmät ovat linjassa oppimistavoitteiden, sisällön ja arviointimenetelmien kanssa.

Lähteet: - http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/behavioristinen-
                 oppimiskasitys/, https://fi.wikipedia.org/wiki/Behaviorismi
               - http://www.taikopeda.fi/oppaitaopettamiseen/opetus
                 /linjakkaan_opetuksen_peruslahtokohdat.html