Suomen koulutusjärjestelmä

Suomen koulutusjärjestelmä jaetaan koulutusasteisiin. Kunkin koulutussektorin lainsäädäntö määrittelee annettavalle koulutukselle tavoitteet. Lainsäädännön ohella laadunvarmistukseen kuuluvat opetussuunnitelmien ja näyttötukintojen perusteet, koulutuksen järjestämis- ja toimiluvat, ulkoinen arviointi, sekä opettajien kelpoisuutta koskevat säädökset. 

Suomen koulutusjärjestelmä muodostuu:


Varhaiskasvatus

Varhaiskasvatus on suunnitelmallinen ja tavoitteellinen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostama kokonaisuus. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia sekä tukea lapsen oppimisen edellytyksiä.


Esiopetus

Esiopetuksen tavoitteena on vahvistaa lasten oppimisen ja kehityksen edellytyksiä osana

varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen jatkumoa. Esiopetus on ollut Suomessa velvoittavaa vuodesta 2015 alkaen. Esiopetus on maksutonta.


Perusopetus (peruskoulu)

Peruskoulu käsittää vuosiluokat 1-9, ja se on tarkoitettu koko ikäluokalle (7-16)-vuotiaat).
Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna jona lapsi täyttää seitsemän vuotta, ja päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta. Jakaoinen Suomessa vakinaisesti asuva lapsi on oppivelvollinen. Perusopetus on maksutonta. Peruskouluja ylläpitävät kunnat ja muut opetuksen järjestäjät. Yksityisissä ja valtion kouluissa opiskelee alle 2 prosenttia peruskoululaisista.


Ammatillinen- ja lukiokoulutus

Toisen asteen koulutus, joka suoritetaan peruskoulun jälkeen sisältää lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen (ammatilliset perustutkinnot, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot).
Lukiokoulutus on yleissivistävää eikä lukio anna ammatillista pätevyyttä. Lukiokoulutuksen päätteeksi suoritetaan valtakunnallinen ylioppilastutkinto. Sen käyneet voivat hakeutua jatko-opintoihin yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin tai ammatilliseen koulutukseen. Lukiokoulutus kestää yleensä 3 vuotta.

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneella on alan perusammattitaito ja työelämässä tarvittava alan

ammatillinen pätevyys. Tutkinnon laajuus on 120 opintoviikkoa ja opiskeluaika kolme vuotta. Ammatti- ja erikoisammatti­tutkinnot ovat ammatillista lisäkoulutusta. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa näyttötutkintoina ja tutkintoihin järjestetään valmistavaa koulutusta. Ammatillisesta koulutuksesta voi jatkaa opintoja aina korkeakoulutukseen saakka. Opetus on käytännönläheistä ja työelämälähtöistä. Osa osaamisesta hankitaan työpaikoilla tekemällä käytännön töitä. Ammatillinen koulutus on julkisesti rahoitettua ja opiskelijalle pääosin ilmaista (opiskelijat maksavat vain kirjat ja henkilökohtaiset opiskeluvälineet ja -materiaalit).

Ammattikorkea- ja yliopistokoulutus

Yliopistoissa korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Ammattikorkeakoulut tarjoavat käytännön­läheistä ja työelämän tarpeita vastaavaa koulutusta.
Yliopistoissa eli tiede- ja taidekorkeakouluissa voi suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä jatkotutkintoja, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Ammattikorkeakoulussa voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja.

Yliopiston alemman korkeakoulututkinnon tavoitteellinen suoritusaika on 3 vuotta ja yliopistojen ylemmän korkeakoulututkinnon pääsääntöisesti 2 vuotta alemman jälkeen. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen kestää 3,5 - 4,5 vuotta. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon edellytyksenä on ammattikorkeakoulututkinto tai muu soveltuva tutkinto sekä vähintään kolmen vuoden työkokemus aiemman tutkinnon suorittamisen jälkeen.


Aikuiskoulutus

Aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla koulutusasteilla.

Lähteet: - http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot
              - http://minedu.fi/koulutusjarjestelma

Kestävä kehitys (keke)

Kestävä kehitys (keke)

 

13.2. Ymmärrät kestävän kehityksen periaatteita ammatillisessa koulutuksessa/korkeakoulussa.

Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. Kestävässä kehityksessä ei siis ole kysymys yksinomaan ympäristöstä ja luonnon kantokyvystä.

Kestävää kehitystä käsiteltiin ensimmäisen kerran YK:n Brundtlandin komissiossa 1987. Komission työstä sai alkunsa prosessi, joka on edennyt vuorovaikutteisesti eteenpäin niin valtioissa, kunnissa kuin kansainvälisissä yhteyksissäkin. Kestävän kehityksen politiikka on kehittynyt ja muotoutunut vähitellen yhä kattavammaksi ja monipuoliseksi kokonaisuudeksi.

Lähde: http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys

Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys

Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeisenä kysymyksenä on taata hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Yhä jatkuva väestönkasvu, köyhyys, ruoka- ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä koulutuksen järjestäminen ovat maailmanlaajuisia sosiaalisen kestävyyden haasteita, joilla on merkittäviä vaikutuksia ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen.
Kestävään kehitykseen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka taloudellinen ja muu yhteiskunnan kehitys edistää maan asukkaiden hyvinvointia. Opetuksessa kestävän kehityksen tavoitteena on kasvattaa  ympäristötietoisia kansalaisia, jotka osaavat rakentaa tulevaisuutta ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävillä valinnoilla. Kansalaisten perushyvinvointi onkin yksi tärkeä edellytys ekologisen kestävyyden edistämiselle ja sen yhteiskunnalliselle hyväksyttävyydelle.

Lähde: (RISKU-NORJA, H., SMEDS, P. 2006. Ympäristökasvatus, kestävä kehitys ja kontekstuaalinen oppiminen, NATURA 2/2006)

Suunnitteluosaaminen, arvo-osaaminen, kohtaaminen, kv-osaaminen...

Suunnitteluosaaminen, arvo-osaaminen, kohtaaminen, kv-osaaminen.

Niiiiiin monta osaamisen aluetta joita kaikkia kuitenkin opettajan tarvitaan. Keskustelimme luokassa kunkin kokemuksista ja vastasimme digitaaliseen kyselyyn. Oma työni nuorten parissa on pitkälti jatkuvaa ohjaamista; kasvatusta. Ohjauksen menetelmien vaihtaminen kuin kansaiväliset kosketukset ovat osa arkipäivää. Kuitenkin oman alani koulutuskokonaisuuden suunnittelu, suunnittelua ohjaavat asiakirjat, sekä oppisen teoriat tuntuvat vielä vierailta ja vaativat perehtymistä. Niinkuin moni muukin asia tiellä opettajuuteen. (Koulun sivuilta löytyi hieno kolun kansaivälisyys- ja monikulttuurisuusosaamista kuvaava kaavio). 

Oppimisen käsitys ja läpikäymisen kultturi, asioiden käsittelyn- ja selkokielisyyden -merkitys on tuonut paljon uusia ajatuksia opettamisesta. Omien opintojen aikaan nykytietämyksellä voisin väittää opetuksen olleen vanhakantaista ulkomuistiperusteista asioiden läpikäymistä. Omalla opintielläni olen oppinut itsestäni oppijana sen, että minun on ymmärrettävä asioiden merkitys ja sisältö jotta oppisin asian. Edes muistin varaan tukeutuminen ei auta, kun pohjalla ei ole asiayhteyksiin liittyviä linkkejä. Oppijoita on monenlaisia ja tämä aiheuttaakin opettajalle vaivaa. Miten huomioida kaikki erilaiset oppijat ja tukea heidän omaa oppimistaan parhaalla mahdollisella tavalla?

Samaan hengenvetoon voisi todeta opettajan arvionti- ja palauteosaamisen haasteista: Voidaanko kaikkia opiskeilijoita arvioida samojen testien perusteella, vai arvioidaanko kutakin yksilöllisen osaamisen perusteella? Työssäni erityisnuorten parissa yksilöllisiä toimintamalleja tarvitaan arjessa koulun lisäksi. Miten siis mitata mahdollisesti saman osaamistason omaavien "erilaisten" oppijoiden osaamista ilman tasapäistävää testaamista? Jälleen saimme keskustelun pohjaksi loistavan kuvan.

Omassa opettajuudessani haluaisin ajatella pystyväni tarjoamaan jokaiselle oppilaalle oman väylänsä yhteisiin tavoitteisiin. Miten se koulun ja koulutuksen asettaminen raamien sisällä toteutetaan?




                                                

Arvo osaaminen

Opettajan työ on eettistä työtä

13. Toimit opettajan työn eettisten periaatteiden mukaisesti.

Opettajan ammatti on itsenäinen ja hyvin vaativa asiantuntijatehtävä. Opettajan ammatin luonteeseen kuuluu ammattietiikka, joka on tuotu esiin opettajan eettisissä periaatteissa. Ammattietiikka on osa ammattikunnan omaa laadunvalvontaa, ja sen avulla pyritään vastaamaan yhteiskunnan osoittamaan luottamukseen.

Monet ammattikunnat ovat kautta aikojen sitoutuneet eettisiin ohjeistoihin, jotka ilmaisevat ammatin edellyttämää asennetta, vastuuta ja suhtautumistapaa työhön. Ammattieettisissä ohjeissa tuodaan esiin yhteiset ammatilliset arvot ja periaatteet. Opettajille on laadittu oma ammatillinen Comeniuksen vala. Se julkistettiin ja vannottiin ensimmäinen kerran Educa-messuilla Helsingin Messukeskuksessa 28. tammikuuta 2017.

Ensimmäisenä opetustehtävässämme olikin aiheena (Comeniuksen vala). Samalla pääsimme testaamaan erilaisten oppijoiden kokemuksia omasta opettajuudestamme. 

Hyvällä opettajalla on vahva arvopohja

 13.1. Ymmärrät opettajan toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet

Vastuullisuus ammatillisessa toiminnassa perustuu tietoon ja ammattitaitoon, sekä toisaalta ajateltuna työn arvo- ja normipohjaan. Kumpaakaan ei voida toisella korvata. Hyvänä esimerkkinä voidaan ajatella ettei huonoa ammattitaitoa voi kompensoida hyvillä eettisillä periaatteilla eikä päinvastoin.
Opettajan tehtävän vastuullisuus edellyttää jatkuvaa oman ammattitaidon ylläpitämistä. Se edellyttää myös erityistä herkkyyttä tunnistaa opetustyöhön liittyviä eettisiä ongelmia ja valmiutta toimia näissä tilanteissa korkeaa ammattietiikkaa noudattaen.

Juridiset ja eettiset kysymykset erillään

Opettajan etiikassa on erotettava toisistaan juridiset ja eettiset kysymykset. Opettajan perustehtävä ja vastuu määritellään opetustyötä koskevassa lainsäädännössä ja normistossa. Opetussuunnitelma määrää opetuksen sisällöstä.
Vaikka ammattikäytäntöjä ohjataan laeilla ja asetuksilla ei ammattietiikka perustu ulkopuoliseen valvontaan taikka pakkoon, vaan omaan sisäistettyyn käsitykseen ammatillisesta moraalista.

Yhteiskunnan odotukset

Opettajan työ on kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen mahdollisuuksien edistämistä yksilön parhaaksi. Opettajalla on merkittävä rooli myönteisten oppimiskokemusten syntymisessä sekä oppijan itseluottamuksen ja sosiaalisen vastuullisuuden vahvistamisessa.
Usein opettajan ammatissa  tulokset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua, mutta hyvät oppimiskokemukset edistävät elinikäistä oppimista.

Yhteiskunta asettaa opettajalle omat odotuksensa opetustyön tavoitteiden toteutumisesta. Yhteiskunnallisten muutosten takia monet opettajat joutuvat työssään huolehtimaan myös asioista, joista he eivät yksin voi olla vastuussa.

Opettajan valta ja vastuu

Opettajan roolin muutos on tuonut opettajan lähemmäksi oppijaa. Se lisää opettajan vastuuta oppijan

kehityksestä ja edellyttää usein myös yhteistyötä muiden oppijan kehityksestä vastuussa olevien kanssa. Oppijan arviointiin liittyy paljon opettajan valtaa ja vastuuta. Sisäistynyt eettisyys estää opettajaa käyttämästä asemaansa väärin.

Hyvä ammattietiikka on yksi tärkeimmistä opettajan resursseista. Se ohjaa työhön ja ammattiin liittyviä vuorovaikutussuhteita. Opettajan työhön sisältyy oman toiminnan motiivien ja päämäärien eettistä pohdintaa ja arviointia.

Opettajan eettisten periaatteiden tarkoituksena on tuoda näkyväksi ja tiedostetuksi opettajan työhön aina kuulunut eettisyys.

Lähde: http://www.opettaja.fi

Ensimmäisten päivien jälkeen

Ensimmäiset päivät

Ensimmäiset lähiopetuspäivät menivät lähinnä ryhmäytymisen merkeissä ja tutustuessa tuutoreihin. Moni asia on muuttunut sitten viimeisten opintojaksojeni, joista on aikaa ehtinyt vierähtää reilusti yli 10-vuotta. Yllätyin miten monet opiskelijatoverit olivat opiskelleet hyvinkin vastikään. Toisaalta nyt olimme kaikki saman rupeaman edessä, opiskelemassa opettajiksi.

Sovimme tässä lähipäivässä tiimeistä, jotka jatkossa toimivat omina itsenäisinä työskentelyryhminä. Oman ryhmämme nimesimme Sporteiksi. :)

Paluu oppimaan oppimisen tielle

Opintojen alku...

Opettajaopinnot ovat alkaneet... Jännitys  laantui nopeasti ensimmäisenä koulupäivänä hyvän ryhmähengen myötä. Yllätten löysin itsestäni myös opiskelun intoa ja tiedonjanoa jota en uskonut kokevani enää tällä-iällä. Mielenkiinnon tuoma motivoituminen tuntui jotenkin uskomattoman vahvalta ja rohkaisi eteenpäin uuden oppimisessa.

Osaamisperusteisuus ja palapelimallinen opintorakenne vaikuttivat mielenkiintoisilta ratkaisuilta oppimisen kannalta. Opiskeluissa käytettävät moninaiset digitaaliset välineet ja uudet ohjelmistot huolettavat jonkin verran, ajatellen, että tietotaito tietotekniikasta rajoittuu pitkälti 90-luvulle. Myös oman osaamisen arvioiminen ja näkyväksi tekeminen on yllättävän haastava tehtävä. Onneksi tukenamme ovat osaavat tuutorit.