Opetuksen kautta kohti osaamistavoitteita

Ammatillisen koulutuksen arviointi pohjautuu aina tarkasti ennalta määrättyihin, tiedossa oleviin arviointikriteereihin. Arviointiprosessissa toteutuu opiskelijoiden oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu kunkin opiskelijan omien ansioiden perusteella.

Arvioinnilla tähdätään siihen, että opiskelija toimisi tutkinnon tavoitteiden ja ammattitaitovaatimusten mukaisesti. Arvionti perustuu opiskelijan osaamisen osoittamiseen. Osaaminen tarkoittaa jonkin asian tietämistä (tunnistaa, löytää, listaa, toistaa, kuvaa ja luokittelee). Soveltamista (valitset, käytät, lasket, ratkaiset, arvioit, vertailet ja analysoit). Ja kehittämistä (suunnittelet,  muokkaat, kehität, yleistät, päättelet ja suosittelet).

Opintojen arvioinnin ja oppimisesta annettavan palautteen tulisi kulkea ina linjasa opetuksen sekä osaamistavoitteiden ja ammattitaitovaatimusten kanssa. Arviointi tai palaute ei ole koskaan itseisarvo tai päätarkoitus. Tavoitteena ei ole pelkkä opiskelijan taitotason määritteleminen vaan opiskelijan oppimaan ohjaaminen, kannustaminen omien taovitteiden asettamiseen ja tarkoituksenmukaisten työskentelytapojen valintaan. Lähtökohtana on se, että opiskelijat ymmärätvät, mitä heidän on tarkoitus oppia ja miten oppimista arvioidaan. Omassa opetusharjoittelussani (lähihoitaja LANU) opiskelijat perehdytettiin kurssin osaamistavoitteisiin ja arviointikriteeristöön ennen kurssin alkamista yhteisessä tapaamisessa. Pyrin painottamaan opiskelijoille mahdollisuudesta tarkistaa kriteeristöä myös myös kurssin aikana tai pyytämään lisäselvitystä epäselvissä tilanteissa.

Opintojen aikainen arviointi ja palautteen antaminen ova luonnollinen osa opiskelijan ja opettajan välistä vuorovaikutusta. Koin itse opettajana välittömän suullisen palautteenannon luontaisimmaksi toimintatavaksi. Haasteena koin ryhmän sisällä yksilöiden tavoitteelliset erot, jotka tulivat näkyväksi verkko-opintojen ja itsenäisen työskentelyn yhteydessä. Suurin osa opiskelijoista suoritti annetut tehtävt mallikkaasti, osan jättäessä tehtävät kokonaan palauttamatta. Pyrin kannustamaan ja ohjaamaan näitä opiskelijoita sekä selventämään heille tehtävien merkitystä oppimisen edistäjinä ei vain pakollisena suoritteena.

Eräältä opiskeljata saamani palaute:

"Mielestäni oppitunnit olivat mielenkiintoisia ja aiheita oli helppo seurata diojen ja opettajan puheen kanssa. Esimerkit olivat kiinnostavia, niiden kautta asiat jäävät hyvin mieleen. Kurssin alussa diojen taustat olivat liian värikkäitä jotta teksti olisi erottunut tarpeeksi mutta siihenkin tuli heti korjaus kun aihe tuli puheeksi. Tehtävien palautetta oli mukava lukea kun palaute oli "nimetty" jolloin tuli tunne että opettaja on perehtynyt kirjoittamaani asiaan. Kaikenkaikkiaan mukava ja opettavainen kurssi opettajineen :) ps. Vierailut olivat hyviä myös, vaihtelua koulupäiviin"

Opettajaksi kasvaminen

Maailman muuttuessa on myös opettajan työ ja sen tehtäväkenttä muuttunut. Opettajan ammattitaito ei ole kerralla hankittua pysyväksi jäänyttä tietotaitoa, vaan koko ajan kokemusten kautta kehittyvä tunne omasta opettajuudesta. Oman opettajuuden kehittäminen ja opettajana kasvaminen lienevätkin tuttuja termejä kaikille opetustyötä tekeville? 

Yhä nopeammin uutta tietoa tuottava yhteiskunta voitaisiin nähdä haasteena opettajuudelle jo itsessään, mutta tiedon laaja-alainen hallinta ja pedagoginen tietämys ovat nykyisessä opettajuudessa kuitenkin vain osa laajempaa opettajan ammatillista osaamista. Opettaja ei ole nyky-yhteiskunnassa vain ennalta määrättyjen tavoitteiden toteuttaja vaan yhteiskunnalliset muutokset, oppimiskäsitykset, opintorakenteiden uudistukset ja ajatus elinikäisestä oppimisesta suuntaavat opettajan tehtävää perinteisestä "tiedon jakajan" roolista opiskelijoiden itsenäisen ja aktiivisn oppimisen ohjaajaksi. Opettajan tavoitteena ei niinkään ole suurten tietomäärien varastoiminen opiskelijoiden muistiin, vaan ymmärrykseen pohjautuva oman näkemyksen muodostaminen ja jatkuva uuden tiedon luominen.

Ylläpitämällä omaa ammattitaitoaan ja panostamalla omaan ammatilliseen kasvuunsa opettaja rakentaa samalla uusia edellytyksiä opiskelijoidensa hyvinvoinnille ja työskentelylle.
Omalla opetusharjoittelujaksollani (Nuoruuskikäisen hyvinvoinnin tukeminen ja uhkatekijöiden tiedostaminen) pääsin syventymään omaan opettajuuteeni ja reflektoimaan osaamistani käytännön opetustilanteissa. Pyrin keräämään palautetta aktiivisesti koko harjoitteluni ajan suullisesti oppituntien jälkeen, sekä kirjallisesti kurssin päätteeksi. Kävimme myös paljon keskusteluja ohjaavan opettajani kanssa, ja pyrin muotoilemaan opetusta saamani palautteen perusteella.

Opiskelijoiden opetuksestani antamassa palautteessa positiivisena korostuivat käytännön elämän esimerkit nuorten kanssa työskentelyssä, joita käytin opetuksessani konkretisoimaan opiskeltavia asioita ja niiden merkitystä. Esimerkkien käytön tarkoituksena oli sitouttaa opetus helpommin ymmärettäväksi ja sisäistettäväksi opiskelijoille ja herättää itsenäistä pohdintaa. Myös vierailut, jotka teimme nuorisopalveluita tuottaviin yksiköihin saivat positiivista palautetta. Vierailut opiskelijat kokivat mielekkäinä keskustelun avaajina seuraaville oppitunneille ja hyödyllisinä kokemuksina työelmää varten. Vierailujen tarkoituksena oli sitouttaa opiskelijoiden jo oppimaa teoreettista tietämystä käytänön työelämän vaatimuksiin. 

Yhä useammin opettajalta edellytetäänkin työssään innovatiivisuutta, luovuutta, riskinottoa, joustavuutta sekä yhteistyö- ja suunnittelukykyä myös koulun ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Opettajien ei ajatella olevan pelkästään oppimisprosessin ohjaajia, vaan mitä suuremmassa määrin myös erilaisten oppimisympäristöjen rakentajia, muotoilijoita, virittäjiä ja koulun uudistajia, sekä ennen kaikkea... kasvattajia.



Lähteet: http://www.helsinki.fi/behav/praktikumikasikirja/index.htm 
              https://koppa.jyu.fi/avoimet/mit/tietotekniikan-opetuksen-perusteet/taustoista-nykyisyyteen
              /opettajuuden-kasvu 
              

Opetuksen suunnittelu

Suoritin opetusharjoitteluni Oulun seudun ammattiopistossa, Kontikankaan yksikössä opettaen lapsiin ja nuoriin suuntautuvia lähihoitajaopiskelijoita. Opetusharjoitteluni koostui 15 lähiopetustunnista, 15 verkko-opiskelutunnista, sekä kahdesta vierailusta, jotka sisältyivät lähiopintotunteihin. Opetusharjoitteluuni kuului siis omaa opetusta tai ohjausta,  palautetyöskentely, arviointityöskentely ohjaavan opettajan kanssa, sekä palautteen saanti opiskelijoilta.

Ammatillisten opettajaopintojen aikana olemme toteuttaneet opintojamme tiimiopettajuuden kautta opiskelijakollegoitamme opettaen. Opetusharjoittelussa opintokokonaisuuden suunnittelu yllätti kuitenkin vaativuudellaan selkeistä lähtökohdista huolimatta. Oman opetukseni suunnittelun lähtökohtana olivat sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja, lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalan opetussuunnitelma, sekä arviointikriteerit. Suunnittelemani koulutuskokonaisuus kohdistui opetussuunnitelman sisällön mukaisesti koulu- ja nuoruusikäisen kasvun ja kehityksen tukemisen käsittelyyn. Aiheena nuoruusikäisen hyvinvoinnin tukeminen ja hyvinvoinnin uhkatekijät.  

Opetushallitus antaa eri koulutusmuotoja ja -aloja sekä tutkintoja varten perusteet. Opetussuunnitelman perusteet on määräys, jolla koulutuksen järjestäjä velvoitetaan sisällyttämään koulu- tai järjestäjäkohtaiseen opetussuunnitelmaan opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt. Määräyksellä varmistetaan koulutuksellisten perusoikeuksien, tasa-arvon, opetuksellisen yhtenäisyyden, laadun ja oikeusturvan toteutuminen.

Ennen varsinaisen kurssin alkua tein luokkaan  tutustumiskäynnin jossa esittelin itseni, haastattelin
opiskelijoita ja perehdyimme kurssin osaamistavoitteisiin, sekä arviontikriteereihin. 

Kävimme harjoitteluani ohjaavan opettajan kanssa keskustelua opiskelijoiden lähtötasosta ja opettajan kokemuksista ryhmästä. Tämä, sekä opiskelijoille tekemäni haastattelu mahdollisti käytettävien opetusmenetelmien suunnittelun ryhmälle parhaiten toimiviksi ja oppimista palveleviksi. Suunnittelussa huomioitavaa olivat erityisesti opiskelijoiden laaja ikäjakauma, oppisopimusopiskelijat, sekä lähiopetuksen lisäksi toteutuva verkko-opiskelu. 

Suuret kokemukselliset erot työ- ja koulumaailmasta toivat haasteita toteutussuunnitteluun. Pyrin suunnittelemaan opetuksen siten, että jokainen opiskelija pysyisi oppitunneilla motivoituneena oppijana riippumatta olemassaolevan osaamisen tasosta. Opetusmenetelmällisesti päädyin

käyttämään keskustelevaa luentoa, ryhmätyöskentelyä, sekä itsenäisiä tehtäviä. Keskustelevassa luentomenetelmässä opiskelijat pystyivät hyödyntämään vertaisoppimista toisiltaan, mikä tuntui opettajana luontevalta laajan osaamispohjan omaavassa ryhmässä. Luennoilla perehdyimme mm. lähihoitajien kohtaamisosaamiseen konkreettisten esimerkkien kautta. Ryhmäkeskusteluissa opiskelijat pääsivät tuomaan esille omia näkökulmiaan esimerkiksi kohtaamistilanteista ja reflektoimaan omia ajatuksiaan ja toimintatapojaan erilaisissa kohtaamistilanteissa opettajan ohjauksessa. Tunnin lopussa keskustelut koottiin kokonaisuudeksi ja syvennyimme vielä esille nousseisiin ydinasioihin ja asioihin jotka opiskelijat olivat tunnilla oppineet.