Kestävä kehitys 1.

Kestävä kehitys 

Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys

Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeisenä kysymyksenä on taata hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Yhä jatkuva väestönkasvu, köyhyys, ruoka- ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä koulutuksen järjestäminen ovat maailmanlaajuisia sosiaalisen kestävyyden haasteita, joilla on merkittäviä vaikutuksia ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen.
Kestävään kehitykseen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka taloudellinen ja muu yhteiskunnan kehitys edistää maan asukkaiden hyvinvointia. Opetuksessa kestävän kehityksen tavoitteena on kasvattaa  ympäristötietoisia kansalaisia, jotka osaavat rakentaa tulevaisuutta ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävillä valinnoilla. Kansalaisten perushyvinvointi onkin yksi tärkeä edellytys ekologisen kestävyyden edistämiselle ja sen yhteiskunnalliselle hyväksyttävyydelle.

13. Toimit opettajan työn eettisten periaatteiden mukaisesti.

Opettajan ammatti on itsenäinen ja hyvin vaativa asiantuntijatehtävä. Opettajan ammatin luonteeseen kuuluu ammattietiikka, joka on tuotu esiin opettajan eettisissä periaatteissa. Ammattietiikka on osa ammattikunnan omaa laadunvalvontaa, ja sen avulla pyritään vastaamaan yhteiskunnan osoittamaan luottamukseen.

Monet ammattikunnat ovat kautta aikojen sitoutuneet eettisiin ohjeistoihin, jotka ilmaisevat ammatin edellyttämää asennetta, vastuuta ja suhtautumistapaa työhön. Ammattieettisissä ohjeissa tuodaan esiin yhteiset ammatilliset arvot ja periaatteet. Opettajille on laadittu oma ammatillinen Comeniuksen vala. Se julkistettiin ja vannottiin ensimmäinen kerran Educa-messuilla Helsingin Messukeskuksessa 28. tammikuuta 2017.

13.1. Ymmärrät opettajan toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet

Vastuullisuus ammatillisessa toiminnassa perustuu tietoon ja ammattitaitoon, sekä toisaalta ajateltuna ryön arov- ja normipohjaan. Kumpaakaan ei voida toisella korvata. Hyvänä esimerkkinä voidaan ajatella ettei huonoa ammattitaitoa voi kompensoida hyvillä eettisillä periaatteilla eikä päinvastoin.
Opettajan tehtävän vastuullisuus edellyttää jatkuvaa oman ammattitaidon ylläpitämistä. Se edellyttää myös erityistä herkkyyttä tunnistaa opetustyöhön liittyviä eettisiä ongelmia ja valmiutta toimia näissä tilanteissa korkeaa ammattietiikkaa noudattaen.

Juridiset ja eettiset kysymykset erillään

Opettajan etiikassa on erotettava toisistaan juridiset ja eettiset kysymykset. Opettajan perustehtävä ja vastuu määritellään opetustyötä koskevassa lainsäädännössä ja normistossa. Opetussuunnitelma määrää opetuksen sisällöstä.
Vaikka ammattikäytäntöjä ohjataan laeilla, asetuksilla ja normeilla, ammattietiikka ei perustu pakkoon tai ulkopuoliseen valvontaan vaan sisäistettyyn käsitykseen ammatin moraalisesta vaativuudesta. Tässä esitettyjen opettajan eettisten periaatteiden tärkeä lähtökohta on YK:n ihmisoikeuksien julistus.

Yhteiskunnan odotukset

Opettajan ammatissa ja työssä tulokset näkyvät usein vasta pitkän ajan kuluttua. Hyvät oppimiskokemukset edistävät elinikäistä oppimista. Opettajalla on merkittävä rooli myönteisten oppimiskokemusten syntymisessä sekä oppijan itseluottamuksen ja
sosiaalisen vastuullisuuden vahvistamisessa.
Opettajan työ on kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen mahdollisuuksien edistämistä yksilön parhaaksi. Opettajan odotetaan myös täyttävän yhteiskunnan odotukset opetustyön tavoitteiden toteutumisesta. Yhteiskunnallisten muutosten takia monet opettajat joutuvat työssään huolehtimaan myös asioista, joista he eivät yksin voi olla vastuussa.

Opettajan valta ja vastuu

Opettajan roolin muutos on tuonut opettajan lähemmäksi oppijaa. Se lisää opettajan vastuuta oppijan

kehityksestä ja edellyttää usein myös yhteistyötä muiden oppijan kehityksestä vastuussa olevien kanssa. Oppijan arviointiin liittyy paljon opettajan valtaa ja vastuuta. Sisäistynyt eettisyys estää opettajaa käyttämästä asemaansa väärin.

Hyvä ammattietiikka on yksi tärkeimmistä opettajan resursseista. Se ohjaa työhön ja ammattiin liittyviä vuorovaikutussuhteita. Opettajan työhön sisältyy oman toiminnan motiivien ja päämäärien eettistä pohdintaa ja arviointia.
Opettajan eettisten periaatteiden tarkoituksena on tuoda näkyväksi ja tiedostetuksi opettajan työhön aina kuulunut eettisyys.

Lähteet: - http://www.opettaja.fi
              - RISKU-NORJA, H., SMEDS, P. 2006. 
                Ympäristökasvatus, kestävä kehitys ja  
                kontekstuaalinen oppiminen, NATURA 2/2006)

Oppimiskäsitysten teoreettiset lähtökohdat

Opetusta ohjaavat asiakirjat

Opetushallitus antaa eri koulutusmuotoja ja -aloja sekä tutkintoja varten perusteet. Opetussuunnitelman perusteet on määräys, jolla koulutuksen järjestäjä velvoitetaan sisällyttämään koulu- tai järjestäjäkohtaiseen opetussuunnitelmaan opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt. Määräyksellä varmistetaan koulutuksellisten perusoikeuksien, tasa-arvon, opetuksellisen yhtenäisyyden, laadun ja oikeusturvan toteutuminen. Opetushallitus seuraa opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteiden toiminnallisia vaikutuksia pääasiassa koulutuksen arvioinnin yhteydessä.

Mykrä 2002

Ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on kohottaa väestön ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin. Lisäksi ammatillinen koulutus edistää työllisyyttä ja yrittäjyyttä sekä tukee elinikäistä oppimista. Koulun tai koulutusalan opetussuunnitelman tulisi olla laadittu niin että se tukee näitä lähtökohtia.

Opetushallitus määrittelee ammatillisen koulutuksen tutkinnon perusteet, joiden pohjalta koulutuksen järjestäjä hyväksyy opetussuunnitelman.

Opetushallituksen sivujen mukaan ammatillisen perustutkinnon perusteissa on päätetty: 

1. tutkinnon ja osaamisalojen tavoitteet
2. tutkinnon muodostuminen
3. tutkintonimikkeet
4. tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset tai osaamistavoitteet
5. tutkinnon osien arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit
6. ammatillisten tutkinnon osien osalta myös ammattitaidon osoittamistavat. 


Opetuksen toteutussuunnitelma

Opettajalle opetusta tukevana työkaluna on mahdollista käyttää opetuksen toteutussuunnitelmaa. Se mahdollistaa opetuksen rakenteen ja sisällön koostamisen ennakkoon ja sitä on opetustilanteessa sujuva seurata tai siihen voi tukeutua tarvittaessa. Opetuksen toteutussuunnitelmasta on hyvä käydä ilmi opetettava teema, opetusmenetelmät, opetuksen tavoitteet ja aikataulutus. Aina opetustilanteet eivät rakennu suunnitellusti, joten toteutussuunnitelman lisäksi on hyvä miettiä myös muita tapoja opetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.


HOPS eli henkilökohtainen opintosuunnitelma

Henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS) on  opiskelijan itselleen laatima suunnitelma opintojen sisällöistä, laajuudesta ja kestosta. Suunnitelma on hyvä tehdä yhdessä koulutuksen ohjaajan, tuutorin, opinto-ohjaajan, koulutuksen johtajan tai vastaavan henkilön avustuksella. Opiskelijan HOPSin lähtökohtana on koulutusohjelmalle laadittu tutkintorakenne. Suunnitelma auttaa opiskelijaa etenemään opinnoissaan ja pysymään aikataulussa. HOPSia päivitetään opintojen kuluessa.
HOPSin laadinnan yhteydessä on myös hyvä kirjata näkyviin opiskelijan omia opintoihin ja osaamiseen liittyviä toiveita ja tavoitteita. HOPS:in avulla opiskelija voi rakentaa itselleen henkilökohtaisen tutkinnon valikoimalla mieleisiään sivuaineita ja vapaavalintaisia opintoja pakollisten opintojen rinnalle.

Suunnittelussa on otettava huomioon, mitä suorituksia – kuten luentoja, harjoituksia, harjoitustöitä tai tenttejä - kunkin opintojakson läpäiseminen edellyttää, sekä mitä edeltäviä opintoja vaaditaan. Opintojen suunnittelussa on syytä ottaa huomioon myös muut seikat, kuten perhe, harrastukset tai työt, jotka voivat vaikuttaa opintojen etenemiseen.


HOJKS Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma 

Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) on erityisopetusta  tarvitsevalle opiskelijalle tehty opintosuunnitelma silloin, kun oppiminen täytyy yksilöllistää. Suunnitelmassa määritellään opiskelijan yksilölliset oppimisen tavoitteet. HOJKS on käytössä perusopetuksen ja ammatillisen opetuksen kouluissa.

Oppimiskäsitykset ja teoriat

Oppimisteorioiden väliset rajat ovat häilyvät, mutta pääsääntöisesti kasvatustieteessä esille nousevat kolme pääoppimisteoriaa:  behavioristinen, humanistinen ja kognitiivinen. Nykyisin esillä on muita enenmmän yleisesti konstruktivistinen oppimisnäkemys. Opettajana erilaisten oppijoiden kanssa työskenteleminen vaatikin opettajalta eri oppimisteorioiden soveltamista käytännössä toimivimman oppimistuloksen saavuttamiseksi.

Behavioristinen oppimisteoria

Behavioristinen teorian lähtökohtana on näkemys ihmisestä passiivisena, ympäristönsä tuotteena. Ainoastaan näkyvä käyttäytyminen nähdään tarkastelun arvoisena ja kaikki ihmisen toiminnot ovat opittuja.

Behaviorismissa oppiminen nähdään ärsyke-reaktiokytkentöjen muodostumisena, ja sitä voidaan säädellä vahvistamisella. Oletuksena on, että opetuksen tavoitteena oleva reaktio (R) vakiintuu pysyväksi käyttäytymiseksi eli se opitaan, kun se yhdistetään ympäristöstä tulevaan ärsykkeeseen (S). Käyttäytymistä säädellään oppijan ulkopuolelta vahvistamisella (O). Toivotusta käyttäytymisestä annetaan palkkio, ei-toivottua käyttäytymistä heikennetään rangaistuksella.
(Tynjälä 1999, 29 -31.)

Behavioristisen oppimiskäsityksen juuret ovat luonnontieteellisessä ajattelussa. Ihmisen ja eläimen oppiminen nähdään perusmuodoiltaan samanlaisena. Tietoa maailmasta saadaan kokemusten ja aistihavaintojen kautta, oppija on tyhjä taulu (tabula rasa), johon kokemukset piirtävät jälkiä. Behaviorismin pedagogisia periaatteita ovat:

• vahvistamisen periaate
• välittömän palautteen periaate
• opetettavan aineksen pilkkominen pieniin osiin
• virheellisten vastausten nopea sivuuttaminen.

Kasvatuksen tehtävänä on ohjata ulkoisesti näyttäytyvää tai kuuluvaa toimintaa siten, että suoritus voidaan todeta hyväksi ja oppimistavoitteet saavutetuiksi. Opetus keskittyy tietojen ja taitojen ulkoiseen ohjaukseen, säätelyyn ja vakiinnuttamiseen. Oppijan valmiuksia ajatella ja ymmärtää opittavina olevia asioita ei tueta. (Sava 1993, 18.)

Opettajan roolina on tiedon tarjoaminen sopivasti paloiteltuina annoksina sopivia positiivisia ja negatiivisia vahvistuksia ja rankaisuja hyväksi käyttäen. Opetuksessa korostetaan motivoinnin, tarkan suunnittelun ja välittömän arvioinnin tärkeyttä.
Opetuksen tavoitteena on muistitiedon oppiminen. Arvioinnissa oppilaita vertaillaan toisiin oppilaisiin ja se koetaan tärkeäksi tiedon laadun ja määrän ylläpitämisen sekä parempiin suorituksiin motivoinnin kannalta.


Humanistinen oppimisteoria 

Humanistisen oppimiskäsityksen taustalla on humanistisena psykologiana tunnettu suuntaus, jonka

tunnetuimpia teoreetikoita ovat mm. Abraham Maslow ja Carl Rogers. Maslowin motivaatioteorian mukaan ihmisen motiivit muodostavat hierarkian, jossa biologisesti perustavaa laatua olevien tarpeiden tullessa tyydytetyksi toiminnan motivationaalinen säätely siirtyy seuraavalle, ylemmälle tasolle. Kaikkein korkeimmalla tasolla Maslowin mukaan oli itsensä toteuttamisen motiivi.

Humanistisessa oppimisteoriassa ihmisellä on aktiivinen toimija ja hänellä on oppimisestaan sekä vastuu että vapaus. Opettajan rooli on pääosin vain avustaa ja seurata sivusta oppijan tomintaa. Tässä roolissa opettaja anta opiskelijoilleen ainoastaan välttämättömät rajat ja suunnat. Opetuksessa pyritään kunkin opiskelijan kasvattamiseen persoonana ja korostetaan yksilön omaa ainutlaatuista arvoa. Keinona tähän käytettään yksilöllisiä tarvoitteita ja -arviointia. Humanistisen oppimiskäsityksen mukaan oppimisen tai opetuksen arvioinnissa tärkeää on kokemuksellisuus eli koetaanko tavoitteet saavutetuiksi vai mitä osa-alueita tulisi parantaa. Yksiselitteisiä kriteereitä oppimisen arviointiin ei siten tämän oppimiskäsityksen mukaan pystyttäisi muodostamaan. (esim. Patrikainen 1999)

 

Kognitiivinen oppimisteoria

Kognitiivisessa oppmisteoriassa oppimisena pidetään oppijan mielen sisäisten prosessien (skeemojen) muutosta. Oppija nähdään aktiivisena toimijana joka voi vaikuttaa oppimiseensa harjoittelemalla ja käyttämällä erilaisia oppimisstrategioita ja -taktiikoita. Myös oppiminen on näin aktiivista, tavoitteellista toimintaa, jossa oppija toimii itsenäisenä ajattelijana ja tiedon hakijana.
Oppija valikoi, tulkitsee ja konstruoi tietoa itse reflektoimalla omaa ajatteluaan ja toimintaansa.
Kognitiivisessa oppimisessa oppija liittää uutta tietoa aikasempiin tieto- ja taitorakenteisiinsa. Aikasempien kokemusten muodostama viitekehys on tulkintaprosessin perustana.

Opettajan tulisi kyetä oppilaiden skeemajärjestelmien muuttamiseen ja oppilaiden ongelmanratkaisutoiminnan kehittämiseen. Opettajan tulisi siten kyetä analysoimaan oppilaiden mentaaliset mallit ja ottaa ne opetuksen lähtökohdaksi. Näitä malleja opettaja sitten pedagogisia malleja antamalla pyrkii ohjaamaan oikeiden mallien suuntaan. Opettaja voi myös suoraan pyrkiä muodostamaan oikeat mallit. Opetuksen tavoitteena on metakognition kehittäminen; oppimisen, ajattelun, ongelmanratkaisun, itsearvioinnin yms. monimutkaisen tietämyksen kehittäminen.

 

Kognitiivinen oppipoika


Kognitiivisen oppipoikamallin (cognitive apprenticeship) tarkoituksena on opettaa oppijalle

asiantuntijoiden käyttämiä kognitiivisia prosesseja eli ajattelu- ja toimintamalleja. Oppimisen lähtökohtana on monipuoliset ammatillisen käytöntöön perustuvat ongelmat ja kysymykset, joihin ratkaisua etsitään. Käytännössä kyse on oppimista ohjatussa reaalimaailman tilanteessa, jossa asiantuntija toimii valmentajana mallintaen kognitiivista toimintaa  tieto opitaan ongelmanratkaisun kautta suorittaen todellisiin tilanteisiin ankkuroituja tehtäviä.




Konstruktivistinen oppimiskäsitys

Oppimis- ja tiedonkäsityksestä keskusteltaessa yleisenä trendinä on ollut siirtymä behavioristisesta oppimiskäsityksestä kohden konstruktivistista ja kognitiiviseen psykologiaan ja toimintateoreettiseen käsitykseen perustuvaa mallia. Toimintateoreettisella tarkoitetaan tässä yhteydessä nimenomaan yksilön toimintaa, jota ohjaavat yksilön sisäiset, tietoihin perustuvat tulkinnalliset prosessit. Ihminen nähdään omaa toimintaansa aktiivisesti suunnittelevana ja toteuttavana yksilönä, joka käsittelee itselleen asettamia tavoitteita tietoisesti ja itsenäisesti. (Tella, 1994, 26)
Konstruktivistisen näkökulman mukaan oppija rakentaa itselleen sisäistä mallia, representaatiota oppimisestaan ja kokemuksestaan, mutta tämä sisäinen malli tulisi voida tehdä myös näkyväksi, ulkoistaa ja käsitteellistää. Tähän on käytettävissä useita "työvälineitä", kuten mallintaminen, ääneen ajattelu ja käsitekartat. Aidon oppimistehtävän edellytyksenä voidaan edelleen pitää mm. sitä, että johtopäätösten tekoa ja teoreettista yleistämistä on voitava kokeilla todellisessa tilanteessa.

Linjakas opetus 

Opintojakson suunnittelu on prosessi, johon kuuluu eri vaiheita. Kurssin suunnittelu kannattaa aloittaa kurssin tavoitteiden määrittelystä. Tämän jälkeen edetään olennaisen sisällön hahmottamiseen ja luokitteluun, jonka perusteella valitaan sopivat opetus- ja arviointimenetelmät. Yksi osa opetustyötä on miettiä, miten asian opiskelijoille esittää. Asiasisällön asiantuntijuuden rinnalla kulkee taito auttaa opiskelijoita oppimaan. Opettaminen on moniulotteista ja haastavaa työtä, jossa on mahdollista kehittyä.
Opetuksen suunnittelun voi jakaa neljään vaiheeseen, joita ovat: tavoitteiden määrittely, opetettavan aineksen ja sisällön valinta, arviointikeinojen valinta sekä opetusmenetelmien valinta. Näiden neljän vaiheen tulee opetuksen suunnittelussa olla samassa linjassa suhteessa toisiinsa, eli niiden tulee tukea toisiaan ja vaikuttaa samansuuntaisesti.

1. Oppimistavoitteiden täsmällinen määrittely
   Mitä opettaja haluaa opetuksestaan opittavan ja mitä tavoitteita hän opetukselleen asettaa? Oppimistavoitteiden tulee olla selkeät ja konkreettiset.  
2.  Opetettavan aineksen ja sisällön valinta
   Mikä on olennaista ja keskeistä kurssin sisältöä ja mitkä ovat vähemmän tärkeitä asioita. Opetettavan aineksen ja sisällön valinnassa voi käyttää apuna ydinainesanalyysia eli mikä on välttämätöntä, mikä täydentävää tietoa tai erityistietoa.
3. Oppimisen arviointikeinojen valinta
   Oppimisen tavoitteiden ja sisältöjen tulee tukea opiskelijoiden laadukasta oppimista, joten myös arviointimenetelmien tulee olla linjassa oppimistavoitteiden kanssa. Jos tavoitteena on oppia jotakin, tulee arvioinnin kohdistua opittavaan asiaan, eikä johonkin muuhun.
4. Opetusmenetelmien valinta
   Opettajan tulee pohtia, millaisilla menetelmillä hän voi mahdollistaa opiskelijoittensa oppimisen ja miten opetusmenetelmät ovat linjassa oppimistavoitteiden, sisällön ja arviointimenetelmien kanssa.

Lähteet: - http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/behavioristinen-
                 oppimiskasitys/, https://fi.wikipedia.org/wiki/Behaviorismi
               - http://www.taikopeda.fi/oppaitaopettamiseen/opetus
                 /linjakkaan_opetuksen_peruslahtokohdat.html