Oppimisprosessi opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa

Opettaminen on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jossa pyritään mahdollistamaan ja edistämään opiskelijoiden korkealaatuista oppimista. Oppiminen on prosessi, jonka edetessä opetuksen tehtävät ja siten myös tavoitteet vaihtelevat. Opetuksen suunnittelu lähtee oppimistavoitteiden määrittelemisestä ja opetettavan aineksen ja sisällön valitsemisesta. Näin myös parhaat työtavat ja opetusmenetelmät riippuvat opetuksen tavoitteista.

Parhaat opetusmenetelmät ja työtavat riippuvat oppimisprosessin vaiheen lisäksi monesta muusta tekijästä, esimerkiksi ryhmän koosta ja ryhmädynamiikasta, opittavasta asiasta, käytettävissä olevasta ajasta, ja oppilaiden motivaatiosta.

Oppimisen tavoitteiden- ja sisällön määrittely johtavat myös oppimisen arvioinnin keinojen valintaan. Opettaja joutuu jo opetusta suunnitellessaan miettimään, millä menetelmin ja millaisin kriteerein hän haluaa arvioida opiskelijoidensa osaamisen.

Opetus on vuorovaikutustapahtuma, jossa toimijoina ovat opettaja ja opiskelijat. Kaikkien toimijoiden yhteisenä tavoitteena on saada aikaan laadukasta oppimista.

Opetuksen tehtävät ja oppimisprosessi

Tutkijat ovat luokitelleet opetuksellisia tehtäviä lukuisilla eri tavoilla. Myös eri aikakausilla painopistealueet ovat vaihdelleet ja oppimisteorioiden kehittyminen on vaikuttanut opetuksen tehtävien määrittelyyn. Käsittelen kirjoitelmassani Engelströmin teoriaa, jossa opetuksen tehtävät on jaettu kuuteen eri vaiheeseen. Vaikka Engelström ei puhu prosessista, ovat nämä vaiheet selvästi toisiaan seuraavia ja siten myös opetusprosessia kuvaavia.

Engelströmin mukaan "täydellisessä oppimisprosessissa oppilas on tutkija, joka etsii yleispätevää

toimivaa selitysmallia jollekkin ilmiökokonaisuudelle, koettelee muodostamaansa mallia käytännössä ja korjaa sitä".

Prosessin jokainen osavaihe vaatii oppijalta määrätynlaisia oppimistekoja ja opittaavn asian työstämismuotoja.

Motivoituminen (Motivating): tietoisen sisällöllisen mielenkiinnon herääminen opittavaa asiaa kohtaan. Edellyttää oppilaalta opittavan uuden ajattelu- ja toimintamallin sekä oman aiemman tietorakenteen välisen ristiriidan tiedostamista ongelmatilanteessa; etsittäessä ratkaisua tehtävään, jonka ratkaisemiseen aiemmat tiedot eivät riitä. Orientoituminen (Orientation): jäsentyneen, tietoisen ennakkokuvan tai lähtökohtamallin muodostaminen; orientaatioperusta, joka selittää ongelman ratkaisemiseen tarvittavan periaatteen ja tietorakenteen; selitys- ja toimintamalli, joka auttaa oppijaa näkemään ja valikoimaan oleellisen sekä kytkemään yksityiskodat kokonaisuuksiksi. Sisäistäminen (Internalization): aikaisemman ajattelu- ja toimintamallin muokkaaminen ja muuttaminen uuden periaatteen, uuden tiedon avulla; oppija suhteuttaa uutta tietoa aikaisempaan, tulkitsee ja sulauttaa tiedon uudeksi malliksi. Ulkoistaminen (Ezxternalization): opittavan periaatteen tai mallin soveltaminen konkreettisten ongelmien ratkaisuun; opitun periaatteen tai mallin testaus ja toimivuuden arviointi. Arviointi (Evaluation): opittavan selitys- ja toimintamallin pätevyyden ja todenmukaisuuden kriittinen tarkastelu. Kontrolli (Controlling): oppijan oman oppimisen tarkastelu; oman suorituksen (tiedon jäsentämisen ja tulkitsemisen sekä uuden tiedon pohjalta ratkaistujen tehtävien) tarkastelu ja erittely uuden ajattelu- ja toimintamallin valossa sekä tarvittaessa oman suorituksen tai käsityksen korjaaminen.

Engeströmin mukaan: "koko oppimisprosessi riippuu oppijan omasta motivaatiosta. Jos oppija ei 
ole varma miksi tai mitä pitäisi oppia, hän ei opi toivottuja asioita".

Kestävä kehitys 1.

Kestävä kehitys 

Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys

Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeisenä kysymyksenä on taata hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Yhä jatkuva väestönkasvu, köyhyys, ruoka- ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä koulutuksen järjestäminen ovat maailmanlaajuisia sosiaalisen kestävyyden haasteita, joilla on merkittäviä vaikutuksia ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen.
Kestävään kehitykseen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka taloudellinen ja muu yhteiskunnan kehitys edistää maan asukkaiden hyvinvointia. Opetuksessa kestävän kehityksen tavoitteena on kasvattaa  ympäristötietoisia kansalaisia, jotka osaavat rakentaa tulevaisuutta ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävillä valinnoilla. Kansalaisten perushyvinvointi onkin yksi tärkeä edellytys ekologisen kestävyyden edistämiselle ja sen yhteiskunnalliselle hyväksyttävyydelle.

13. Toimit opettajan työn eettisten periaatteiden mukaisesti.

Opettajan ammatti on itsenäinen ja hyvin vaativa asiantuntijatehtävä. Opettajan ammatin luonteeseen kuuluu ammattietiikka, joka on tuotu esiin opettajan eettisissä periaatteissa. Ammattietiikka on osa ammattikunnan omaa laadunvalvontaa, ja sen avulla pyritään vastaamaan yhteiskunnan osoittamaan luottamukseen.

Monet ammattikunnat ovat kautta aikojen sitoutuneet eettisiin ohjeistoihin, jotka ilmaisevat ammatin edellyttämää asennetta, vastuuta ja suhtautumistapaa työhön. Ammattieettisissä ohjeissa tuodaan esiin yhteiset ammatilliset arvot ja periaatteet. Opettajille on laadittu oma ammatillinen Comeniuksen vala. Se julkistettiin ja vannottiin ensimmäinen kerran Educa-messuilla Helsingin Messukeskuksessa 28. tammikuuta 2017.

13.1. Ymmärrät opettajan toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet

Vastuullisuus ammatillisessa toiminnassa perustuu tietoon ja ammattitaitoon, sekä toisaalta ajateltuna ryön arov- ja normipohjaan. Kumpaakaan ei voida toisella korvata. Hyvänä esimerkkinä voidaan ajatella ettei huonoa ammattitaitoa voi kompensoida hyvillä eettisillä periaatteilla eikä päinvastoin.
Opettajan tehtävän vastuullisuus edellyttää jatkuvaa oman ammattitaidon ylläpitämistä. Se edellyttää myös erityistä herkkyyttä tunnistaa opetustyöhön liittyviä eettisiä ongelmia ja valmiutta toimia näissä tilanteissa korkeaa ammattietiikkaa noudattaen.

Juridiset ja eettiset kysymykset erillään

Opettajan etiikassa on erotettava toisistaan juridiset ja eettiset kysymykset. Opettajan perustehtävä ja vastuu määritellään opetustyötä koskevassa lainsäädännössä ja normistossa. Opetussuunnitelma määrää opetuksen sisällöstä.
Vaikka ammattikäytäntöjä ohjataan laeilla, asetuksilla ja normeilla, ammattietiikka ei perustu pakkoon tai ulkopuoliseen valvontaan vaan sisäistettyyn käsitykseen ammatin moraalisesta vaativuudesta. Tässä esitettyjen opettajan eettisten periaatteiden tärkeä lähtökohta on YK:n ihmisoikeuksien julistus.

Yhteiskunnan odotukset

Opettajan ammatissa ja työssä tulokset näkyvät usein vasta pitkän ajan kuluttua. Hyvät oppimiskokemukset edistävät elinikäistä oppimista. Opettajalla on merkittävä rooli myönteisten oppimiskokemusten syntymisessä sekä oppijan itseluottamuksen ja
sosiaalisen vastuullisuuden vahvistamisessa.
Opettajan työ on kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen mahdollisuuksien edistämistä yksilön parhaaksi. Opettajan odotetaan myös täyttävän yhteiskunnan odotukset opetustyön tavoitteiden toteutumisesta. Yhteiskunnallisten muutosten takia monet opettajat joutuvat työssään huolehtimaan myös asioista, joista he eivät yksin voi olla vastuussa.

Opettajan valta ja vastuu

Opettajan roolin muutos on tuonut opettajan lähemmäksi oppijaa. Se lisää opettajan vastuuta oppijan

kehityksestä ja edellyttää usein myös yhteistyötä muiden oppijan kehityksestä vastuussa olevien kanssa. Oppijan arviointiin liittyy paljon opettajan valtaa ja vastuuta. Sisäistynyt eettisyys estää opettajaa käyttämästä asemaansa väärin.

Hyvä ammattietiikka on yksi tärkeimmistä opettajan resursseista. Se ohjaa työhön ja ammattiin liittyviä vuorovaikutussuhteita. Opettajan työhön sisältyy oman toiminnan motiivien ja päämäärien eettistä pohdintaa ja arviointia.
Opettajan eettisten periaatteiden tarkoituksena on tuoda näkyväksi ja tiedostetuksi opettajan työhön aina kuulunut eettisyys.

Lähteet: - http://www.opettaja.fi
              - RISKU-NORJA, H., SMEDS, P. 2006. 
                Ympäristökasvatus, kestävä kehitys ja  
                kontekstuaalinen oppiminen, NATURA 2/2006)

Oppimiskäsitysten teoreettiset lähtökohdat

Opetusta ohjaavat asiakirjat

Opetushallitus antaa eri koulutusmuotoja ja -aloja sekä tutkintoja varten perusteet. Opetussuunnitelman perusteet on määräys, jolla koulutuksen järjestäjä velvoitetaan sisällyttämään koulu- tai järjestäjäkohtaiseen opetussuunnitelmaan opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt. Määräyksellä varmistetaan koulutuksellisten perusoikeuksien, tasa-arvon, opetuksellisen yhtenäisyyden, laadun ja oikeusturvan toteutuminen. Opetushallitus seuraa opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteiden toiminnallisia vaikutuksia pääasiassa koulutuksen arvioinnin yhteydessä.

Mykrä 2002

Ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on kohottaa väestön ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin. Lisäksi ammatillinen koulutus edistää työllisyyttä ja yrittäjyyttä sekä tukee elinikäistä oppimista. Koulun tai koulutusalan opetussuunnitelman tulisi olla laadittu niin että se tukee näitä lähtökohtia.

Opetushallitus määrittelee ammatillisen koulutuksen tutkinnon perusteet, joiden pohjalta koulutuksen järjestäjä hyväksyy opetussuunnitelman.

Opetushallituksen sivujen mukaan ammatillisen perustutkinnon perusteissa on päätetty: 

1. tutkinnon ja osaamisalojen tavoitteet
2. tutkinnon muodostuminen
3. tutkintonimikkeet
4. tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset tai osaamistavoitteet
5. tutkinnon osien arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit
6. ammatillisten tutkinnon osien osalta myös ammattitaidon osoittamistavat. 


Opetuksen toteutussuunnitelma

Opettajalle opetusta tukevana työkaluna on mahdollista käyttää opetuksen toteutussuunnitelmaa. Se mahdollistaa opetuksen rakenteen ja sisällön koostamisen ennakkoon ja sitä on opetustilanteessa sujuva seurata tai siihen voi tukeutua tarvittaessa. Opetuksen toteutussuunnitelmasta on hyvä käydä ilmi opetettava teema, opetusmenetelmät, opetuksen tavoitteet ja aikataulutus. Aina opetustilanteet eivät rakennu suunnitellusti, joten toteutussuunnitelman lisäksi on hyvä miettiä myös muita tapoja opetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.


HOPS eli henkilökohtainen opintosuunnitelma

Henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS) on  opiskelijan itselleen laatima suunnitelma opintojen sisällöistä, laajuudesta ja kestosta. Suunnitelma on hyvä tehdä yhdessä koulutuksen ohjaajan, tuutorin, opinto-ohjaajan, koulutuksen johtajan tai vastaavan henkilön avustuksella. Opiskelijan HOPSin lähtökohtana on koulutusohjelmalle laadittu tutkintorakenne. Suunnitelma auttaa opiskelijaa etenemään opinnoissaan ja pysymään aikataulussa. HOPSia päivitetään opintojen kuluessa.
HOPSin laadinnan yhteydessä on myös hyvä kirjata näkyviin opiskelijan omia opintoihin ja osaamiseen liittyviä toiveita ja tavoitteita. HOPS:in avulla opiskelija voi rakentaa itselleen henkilökohtaisen tutkinnon valikoimalla mieleisiään sivuaineita ja vapaavalintaisia opintoja pakollisten opintojen rinnalle.

Suunnittelussa on otettava huomioon, mitä suorituksia – kuten luentoja, harjoituksia, harjoitustöitä tai tenttejä - kunkin opintojakson läpäiseminen edellyttää, sekä mitä edeltäviä opintoja vaaditaan. Opintojen suunnittelussa on syytä ottaa huomioon myös muut seikat, kuten perhe, harrastukset tai työt, jotka voivat vaikuttaa opintojen etenemiseen.


HOJKS Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma 

Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) on erityisopetusta  tarvitsevalle opiskelijalle tehty opintosuunnitelma silloin, kun oppiminen täytyy yksilöllistää. Suunnitelmassa määritellään opiskelijan yksilölliset oppimisen tavoitteet. HOJKS on käytössä perusopetuksen ja ammatillisen opetuksen kouluissa.

Oppimiskäsitykset ja teoriat

Oppimisteorioiden väliset rajat ovat häilyvät, mutta pääsääntöisesti kasvatustieteessä esille nousevat kolme pääoppimisteoriaa:  behavioristinen, humanistinen ja kognitiivinen. Nykyisin esillä on muita enenmmän yleisesti konstruktivistinen oppimisnäkemys. Opettajana erilaisten oppijoiden kanssa työskenteleminen vaatikin opettajalta eri oppimisteorioiden soveltamista käytännössä toimivimman oppimistuloksen saavuttamiseksi.

Behavioristinen oppimisteoria

Behavioristinen teorian lähtökohtana on näkemys ihmisestä passiivisena, ympäristönsä tuotteena. Ainoastaan näkyvä käyttäytyminen nähdään tarkastelun arvoisena ja kaikki ihmisen toiminnot ovat opittuja.

Behaviorismissa oppiminen nähdään ärsyke-reaktiokytkentöjen muodostumisena, ja sitä voidaan säädellä vahvistamisella. Oletuksena on, että opetuksen tavoitteena oleva reaktio (R) vakiintuu pysyväksi käyttäytymiseksi eli se opitaan, kun se yhdistetään ympäristöstä tulevaan ärsykkeeseen (S). Käyttäytymistä säädellään oppijan ulkopuolelta vahvistamisella (O). Toivotusta käyttäytymisestä annetaan palkkio, ei-toivottua käyttäytymistä heikennetään rangaistuksella.
(Tynjälä 1999, 29 -31.)

Behavioristisen oppimiskäsityksen juuret ovat luonnontieteellisessä ajattelussa. Ihmisen ja eläimen oppiminen nähdään perusmuodoiltaan samanlaisena. Tietoa maailmasta saadaan kokemusten ja aistihavaintojen kautta, oppija on tyhjä taulu (tabula rasa), johon kokemukset piirtävät jälkiä. Behaviorismin pedagogisia periaatteita ovat:

• vahvistamisen periaate
• välittömän palautteen periaate
• opetettavan aineksen pilkkominen pieniin osiin
• virheellisten vastausten nopea sivuuttaminen.

Kasvatuksen tehtävänä on ohjata ulkoisesti näyttäytyvää tai kuuluvaa toimintaa siten, että suoritus voidaan todeta hyväksi ja oppimistavoitteet saavutetuiksi. Opetus keskittyy tietojen ja taitojen ulkoiseen ohjaukseen, säätelyyn ja vakiinnuttamiseen. Oppijan valmiuksia ajatella ja ymmärtää opittavina olevia asioita ei tueta. (Sava 1993, 18.)

Opettajan roolina on tiedon tarjoaminen sopivasti paloiteltuina annoksina sopivia positiivisia ja negatiivisia vahvistuksia ja rankaisuja hyväksi käyttäen. Opetuksessa korostetaan motivoinnin, tarkan suunnittelun ja välittömän arvioinnin tärkeyttä.
Opetuksen tavoitteena on muistitiedon oppiminen. Arvioinnissa oppilaita vertaillaan toisiin oppilaisiin ja se koetaan tärkeäksi tiedon laadun ja määrän ylläpitämisen sekä parempiin suorituksiin motivoinnin kannalta.


Humanistinen oppimisteoria 

Humanistisen oppimiskäsityksen taustalla on humanistisena psykologiana tunnettu suuntaus, jonka

tunnetuimpia teoreetikoita ovat mm. Abraham Maslow ja Carl Rogers. Maslowin motivaatioteorian mukaan ihmisen motiivit muodostavat hierarkian, jossa biologisesti perustavaa laatua olevien tarpeiden tullessa tyydytetyksi toiminnan motivationaalinen säätely siirtyy seuraavalle, ylemmälle tasolle. Kaikkein korkeimmalla tasolla Maslowin mukaan oli itsensä toteuttamisen motiivi.

Humanistisessa oppimisteoriassa ihmisellä on aktiivinen toimija ja hänellä on oppimisestaan sekä vastuu että vapaus. Opettajan rooli on pääosin vain avustaa ja seurata sivusta oppijan tomintaa. Tässä roolissa opettaja anta opiskelijoilleen ainoastaan välttämättömät rajat ja suunnat. Opetuksessa pyritään kunkin opiskelijan kasvattamiseen persoonana ja korostetaan yksilön omaa ainutlaatuista arvoa. Keinona tähän käytettään yksilöllisiä tarvoitteita ja -arviointia. Humanistisen oppimiskäsityksen mukaan oppimisen tai opetuksen arvioinnissa tärkeää on kokemuksellisuus eli koetaanko tavoitteet saavutetuiksi vai mitä osa-alueita tulisi parantaa. Yksiselitteisiä kriteereitä oppimisen arviointiin ei siten tämän oppimiskäsityksen mukaan pystyttäisi muodostamaan. (esim. Patrikainen 1999)

 

Kognitiivinen oppimisteoria

Kognitiivisessa oppmisteoriassa oppimisena pidetään oppijan mielen sisäisten prosessien (skeemojen) muutosta. Oppija nähdään aktiivisena toimijana joka voi vaikuttaa oppimiseensa harjoittelemalla ja käyttämällä erilaisia oppimisstrategioita ja -taktiikoita. Myös oppiminen on näin aktiivista, tavoitteellista toimintaa, jossa oppija toimii itsenäisenä ajattelijana ja tiedon hakijana.
Oppija valikoi, tulkitsee ja konstruoi tietoa itse reflektoimalla omaa ajatteluaan ja toimintaansa.
Kognitiivisessa oppimisessa oppija liittää uutta tietoa aikasempiin tieto- ja taitorakenteisiinsa. Aikasempien kokemusten muodostama viitekehys on tulkintaprosessin perustana.

Opettajan tulisi kyetä oppilaiden skeemajärjestelmien muuttamiseen ja oppilaiden ongelmanratkaisutoiminnan kehittämiseen. Opettajan tulisi siten kyetä analysoimaan oppilaiden mentaaliset mallit ja ottaa ne opetuksen lähtökohdaksi. Näitä malleja opettaja sitten pedagogisia malleja antamalla pyrkii ohjaamaan oikeiden mallien suuntaan. Opettaja voi myös suoraan pyrkiä muodostamaan oikeat mallit. Opetuksen tavoitteena on metakognition kehittäminen; oppimisen, ajattelun, ongelmanratkaisun, itsearvioinnin yms. monimutkaisen tietämyksen kehittäminen.

 

Kognitiivinen oppipoika


Kognitiivisen oppipoikamallin (cognitive apprenticeship) tarkoituksena on opettaa oppijalle

asiantuntijoiden käyttämiä kognitiivisia prosesseja eli ajattelu- ja toimintamalleja. Oppimisen lähtökohtana on monipuoliset ammatillisen käytöntöön perustuvat ongelmat ja kysymykset, joihin ratkaisua etsitään. Käytännössä kyse on oppimista ohjatussa reaalimaailman tilanteessa, jossa asiantuntija toimii valmentajana mallintaen kognitiivista toimintaa  tieto opitaan ongelmanratkaisun kautta suorittaen todellisiin tilanteisiin ankkuroituja tehtäviä.




Konstruktivistinen oppimiskäsitys

Oppimis- ja tiedonkäsityksestä keskusteltaessa yleisenä trendinä on ollut siirtymä behavioristisesta oppimiskäsityksestä kohden konstruktivistista ja kognitiiviseen psykologiaan ja toimintateoreettiseen käsitykseen perustuvaa mallia. Toimintateoreettisella tarkoitetaan tässä yhteydessä nimenomaan yksilön toimintaa, jota ohjaavat yksilön sisäiset, tietoihin perustuvat tulkinnalliset prosessit. Ihminen nähdään omaa toimintaansa aktiivisesti suunnittelevana ja toteuttavana yksilönä, joka käsittelee itselleen asettamia tavoitteita tietoisesti ja itsenäisesti. (Tella, 1994, 26)
Konstruktivistisen näkökulman mukaan oppija rakentaa itselleen sisäistä mallia, representaatiota oppimisestaan ja kokemuksestaan, mutta tämä sisäinen malli tulisi voida tehdä myös näkyväksi, ulkoistaa ja käsitteellistää. Tähän on käytettävissä useita "työvälineitä", kuten mallintaminen, ääneen ajattelu ja käsitekartat. Aidon oppimistehtävän edellytyksenä voidaan edelleen pitää mm. sitä, että johtopäätösten tekoa ja teoreettista yleistämistä on voitava kokeilla todellisessa tilanteessa.

Linjakas opetus 

Opintojakson suunnittelu on prosessi, johon kuuluu eri vaiheita. Kurssin suunnittelu kannattaa aloittaa kurssin tavoitteiden määrittelystä. Tämän jälkeen edetään olennaisen sisällön hahmottamiseen ja luokitteluun, jonka perusteella valitaan sopivat opetus- ja arviointimenetelmät. Yksi osa opetustyötä on miettiä, miten asian opiskelijoille esittää. Asiasisällön asiantuntijuuden rinnalla kulkee taito auttaa opiskelijoita oppimaan. Opettaminen on moniulotteista ja haastavaa työtä, jossa on mahdollista kehittyä.
Opetuksen suunnittelun voi jakaa neljään vaiheeseen, joita ovat: tavoitteiden määrittely, opetettavan aineksen ja sisällön valinta, arviointikeinojen valinta sekä opetusmenetelmien valinta. Näiden neljän vaiheen tulee opetuksen suunnittelussa olla samassa linjassa suhteessa toisiinsa, eli niiden tulee tukea toisiaan ja vaikuttaa samansuuntaisesti.

1. Oppimistavoitteiden täsmällinen määrittely
   Mitä opettaja haluaa opetuksestaan opittavan ja mitä tavoitteita hän opetukselleen asettaa? Oppimistavoitteiden tulee olla selkeät ja konkreettiset.  
2.  Opetettavan aineksen ja sisällön valinta
   Mikä on olennaista ja keskeistä kurssin sisältöä ja mitkä ovat vähemmän tärkeitä asioita. Opetettavan aineksen ja sisällön valinnassa voi käyttää apuna ydinainesanalyysia eli mikä on välttämätöntä, mikä täydentävää tietoa tai erityistietoa.
3. Oppimisen arviointikeinojen valinta
   Oppimisen tavoitteiden ja sisältöjen tulee tukea opiskelijoiden laadukasta oppimista, joten myös arviointimenetelmien tulee olla linjassa oppimistavoitteiden kanssa. Jos tavoitteena on oppia jotakin, tulee arvioinnin kohdistua opittavaan asiaan, eikä johonkin muuhun.
4. Opetusmenetelmien valinta
   Opettajan tulee pohtia, millaisilla menetelmillä hän voi mahdollistaa opiskelijoittensa oppimisen ja miten opetusmenetelmät ovat linjassa oppimistavoitteiden, sisällön ja arviointimenetelmien kanssa.

Lähteet: - http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/behavioristinen-
                 oppimiskasitys/, https://fi.wikipedia.org/wiki/Behaviorismi
               - http://www.taikopeda.fi/oppaitaopettamiseen/opetus
                 /linjakkaan_opetuksen_peruslahtokohdat.html

Turvallisuusosaaminen 3, turvallinen arki

3.1 Kiusaaminen

Koululaitoksen kaikkien henkilökunnan jäsenten, kuin myös opiskelijoiden yteisenä päämääränä tulisi olla turvallinen oppimisympäristö. Väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän ehkäisy sekä siihen puuttuminen kuuluu kaikille oppilaitoksessa työskenteleville.

Opetusvideolla kiusaaminen nähty tilanne kertoo selkeästi opettajan urautumisesta ja

välinpitämättömyydestä, selvittää mistä todella on kysymys. Tilanteen huomattuaan opettaja olisi voinut kysyä mistä on kysymys ja selvittää asian molemmilta osapuolilta ilman suoraa oman mielipiteensä ilmaisemista ja tilanteeseen syyttömän opiskelijan "tuomitsemista".


3.2. Sairaskohtaus

Opettajan velvollisuuksiin kuuluu huolehtia siitä, että oppimisympäristö ja oppimistehtävät ovat turvallisia. Samoin velvollisuuksiin kuuluu seurata opetuksen aikaista turvallisuutta. Kaikissa turvallisuuteen liittyvissä asioissa korostuu ennakointi.

Opetusvideolla sairaskohtaus nähty tilanne kertoo opettajan unohtaneen ennakoinnin ja laiminlyö velvollisuuttaan seurata opetuksen aikaista turvallisuutta. Ennen ryhmän kanssa tunnin aloittamista opettaja olisi voinut selvittää kaikilta ryhmäläisiltä onko heillä suoritukseen vaikuttavia sairauksia tai muita esteitä, jotka opettajan tulisi ottaa huomioon. Samoin opettajan velvollisuus olisi ollut puuttua tilanteeseen, jossa naisopiskelija ilmoitti jaksamattomuutensa ja jäi jälkeen. Haasteena näissä tilanteissa on mahdollisesti esiintyvät väärinkäytökset, joiden tarkoituksena on välttää todellista suoritusta. Tämä on usein syy opettajan epäluuloiseen suhtautumiseen myös todellisissa tilanteissa. Samoin opiskelijatovereiden oli tullut informoida opettajaa luokkatoverinsa sairaudesta ja tämän laiminlyömällä vaarantivat osaltaan opiskelijatoverinsa terveyden sairaskohtaustilanteessa.

3.3 Tulipalo

Oppilaitosten turvallisuusasioita säätelevät tärkeimmät lait ovat pelastuslaki, työturvallisuuslaki, laki ammatillisesta peruskoulutuksesta, ammattikorkeakoululaki ja oppilas- ja opiskelijahuoltolaki.

Pelastussuunnitelman laatiminen perustuu pelastuslakiin (379/2011). Pelastussuunnitelman laatimisen tavoitteena on ennaltaehkäisevästi poistaa vaaroja ja suunnitella hätä- ja onnettomuustilanteiden toimenpiteitä. Se sisältää selvityksen koulun omatoimisesta varautumisesta. Pelastussuunnitelman sisältämät periaatteet ja toimintaohjeet on tehtävä henkilöstölle, oppilaille sekä koulun tilojen muille
käyttäjille tutuiksi. Suunnitelman sisältö on kerrattava säännöllisin väliajoin ja päivitettävä tarpeen mukaan. Erilaisten pelastusharjoitusten täytyy olla säännöllisiä, jotta toiminta onnistuisi tositilanteessa mahdollisimman hyvin ja vahingot olisivat mahdollisimman vähäiset. Käytännön harjoitukset ovat paras keino kehittää toimintakykyä. Niiden avulla on myös luontevaa päivittää toimintaohjeita.

Opetusvideolla tulipalo opettajan välinpitämättömyys pysäköintipaikan valinnassa vaaransi koko koulun turvallisuuden. Pelastumistiet on aina pidettävä vapaina vaaratilanteen varalta ja pysäköimällä auton kielletylle paikalle opettaja toiminnallaan mahdollisesti esti tai viivytti avun pääsemistä perille. Lisäksi opettajan tulisi aina perehtyä oppilaitoksensa turvallisuuskansioon ja pelastumissuunitelmaan. Vaaratilanteessa opettajan olisi kyettävä ohjaamaan opiskelijat selkeästi ja suoraan turvalliselle alueelle tai poistumisteille yhteiselle kokoontumispaikalle. Tämän vuoksi myös rakennuksen tuntemus, hätäpoistumistiet ja alkusammutuskaluston sijoitukset olisi hyvä tuntea. Tutustuminen koulun pelastussuuniltemaan antaa hyvät pohjatiedot hätätilanteessa tarvittaviin toimenpiteisiin. Lain määräämää perehdyttämistä kyseiseen asiakirjaan ei videon tapauksessa ilmeisestikkäään oltu noudatettu.

3.4. Uhkatekijä 

Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista. Suunnitelmassa on otettava huomioon sekä oppilaiden keskinäiset että oppilaiden ja aikuisten väliset vuorovaikutussuhteet.

Opetusvideolla uhkatekijä opiskelija oli selkeästi joutunut systemaattisen kiusaamisen kohteeksi ja oli olemukseltaan apaattinen ja syrjäänvetäytyvä. Eristäytyminen, vaikea kontaktin saaminen ja ulkoisesti poikkeavan olemuksen olisi pitänyt kiinnittää opettajan huomion. Kotitehtävien tarkistamisen yhteydessä opettaja olisi seuraamuksilla uhkaamisen sijaan voinut pyytää opiskelijaa keskustelemaan tunnin jälkeen, tai jopa kesken tunnin ja tarvittaessa ohjata tätä psykiatrian palveluiden piiriin.

Opiskelijan terveydentilastasta heränneeseen huoleen, sekä mahdollisesta vaarantavan käytöksen epäilyyn tulisi reagoida ennakoiden ja nopeasti. Videolla esiintyneen opiskelijan käytös viittasi selkeästi mahdollisiin psyykkisiin ongelmiin, joihin tulisi välittömästi puuttua. Opettajan sivuuttaessa nämä merkit hän jätti huomiotta ennakoinnin periaatteen ja näin mahdollisiti vaaratilanteen muodostumisen.

3.5. Tietoturva

Tietoturvallisuudella tarkoitetaan tietojen, järjestelmien ja palvelujen suojaamista sekä normaali- että poikkeusoloissa hallinnollisten ja teknisten toimenpiteiden avulla. Tietoturvallisuus rakentuu tiedon kolmen ominaisuuden – luottamuksellisuuden, eheyden ja käytettävyyden – turvaamisesta.

Opetusvideolla tietoturva opettaja kiirehtiessään tauolle ei ohjeistanut opiskelijoitaan riittävästi

kirjautumaan ulos palveluista joihin vaaditaan tunnistautuminen (pääsynvalvonta). Samalla tavalla opettaja rikkoi luottamuksellisuutta luovuttaessaan avaimensa opiskelijalle ja päästi tämän toimimaan ilman valvontaa luokkatilassa. Tämä mahdollisti ulkopuolisten opiskelijoiden pääsyn tiloihin jossa avoinna olevilla koneilla näkyivät toisten opiskelijoiden ja opettajan hekilökohtaisia tietoja ja tiedostoja. 

Turvallisuus 2, lait ja dokumentit

Oppilaitosten turvallisuusasioita säätelevät tärkeimmät lait ovat pelastuslaki, työturvallisuuslaki, laki ammatillisesta peruskoulutuksesta, ammattikorkeakoululaki ja oppilas- ja opiskelijahuoltolaki. Lisäksi opettajan täytyy tuntea ohjeet ja määräykset opiskelijan suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä, opiskeluhuoltosuunnitelma, ohjeet ja määräykset kriisin hoidossa, jälkihoidon järjestäminen kriisitilanteiden jälkeen, tiedottamisvastuut ja ohjeet liittyen esim. tietosuojaan

Pelastuslaki:

Pelastuslain tavoitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Lain tavoitteena on myös, että onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua ihmiset pelastetaan, tärkeät toiminnot turvataan ja onnettomuuden seurauksia rajoitetaan tehokkaasti.

Laki määrää myös, että rakennukseen tai muuhun kohteeseen, joka on poistumisturvallisuuden tai pelastustoiminnan kannalta tavanomaista vaativampi tai jossa henkilö- tai paloturvallisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriomaisuudelle aiheutuvan vaaran taikka mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavat, on laadittava pelastussuunnitelma. Koulurakennukset lukeutuvat poikkeuksetta lain määräämiin rakennuksiin, joihin on laadittava oma pelastussuuniltelma.

Pelastussuunnitelman laatimisesta vastaa rakennuksen tai kohteen haltija. Jos rakennuksessa toimii useita toiminnanharjoittajia, rakennuksen haltijan tulee laatia pelastussuunnitelma yhteistyössä toiminnanharjoittajien kanssa. 

Pelastussuunnitelmassa on oltava selostus:

1) vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätelmistä;

2) rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyistä;

3) asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi;

4) mahdollisista muista kohteen omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä.

Työturvallisuuslaki

Työturvallisuuslain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja. Työturvallisuuslakia sovelletaan myös ammatillisten opintojen harjoittelujaksoille, jotka tapahtuvat työpaikoilla

Työnantajalla on oltava turvallisuuden ja terveellisyyden edistämiseksi ja työntekijöiden työkyvyn ylläpitämiseksi tarpeellista toimintaa varten ohjelma, joka kattaa työpaikan työolojen kehittämistarpeet ja työympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutukset (työsuojelun toimintaohjelma). Toimintaohjelmasta johdettavat tavoitteet turvallisuuden ja terveellisyyden edistämiseksi sekä työkyvyn ylläpitämiseksi on otettava huomioon työpaikan kehittämistoiminnassa ja suunnittelussa ja niitä on käsiteltävä työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa.

Sosiaali- ja terveyden toimialoilla erityisesti fyysinen ja henkinen -kuormitus voivat olla merkittäviä haittatekijöitä työssä. Merkittäviä haittoja voivat aiheuttaa huonot työskentelyasennot ja pitkät työvuorot, fyysinen- ja henkinen väkivalta, joihin työsuojelun toimintaohjelmalla olisi hyvä ennakoivasti puuttua henkilökunnan työssajaksamiseen ja työturvallisuuden lisäämisenn.



 
Laadittavat suunnitelmat

Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista. Suunnitelmassa on otettava huomioon sekä oppilaiden keskinäiset että oppilaiden ja aikuisten väliset vuorovaikutussuhteet.


Suunnitelmassa kuvataan:

• kiusaamisen ehkäiseminen ja siihen puuttuminen
• väkivallan ja aggressiivisen käyttäytymisen ehkäiseminen ja siihen puuttuminen
• häirinnän ehkäiseminen ja siihen puuttuminen
• asian käsittely yksilö-, ryhmä- ja koko yhteisön tasolla, oppilaan yksilöllinen tuki, tarvittava hoito ja jälkiseuranta sekä teon tekijän että teon kohteena olevan osalta
• yhteydenottotavat kotiin ja yhteistyö huoltajan kanssa
• yhteistyö viranomaisten kanssa
• suunnitelmasta tiedottaminen ja kouluyhteisön henkilöstön, oppilaiden ja huoltajien sekä yhteistyökumppanien perehdyttäminen ohjeisiin
• suunnitelman päivittäminen, toteutumisen seuranta sekä seurantaan liittyvä kirjaaminen ja arviointi.

 

Kriisisuunnitelma: 

Koulu- ja oppilaitoskohtainen oppilas- ja opiskeluhuoltosuunnitelma sisältää turvallisuuden edistämistä, kiusaamisen ja väkivallan ehkäisyä sekä ja kriisitilanteisiin varautumista koskevia määräyksiä. Oppilaitoksen on laadittava kriisisuunnitelma. Tällä suunnitelmalla varaudutaan koko yhteisöä tai sen jäseniä koskettaviin äkillisiin kriiseihin ja traumaattisiin tilanteisiin. Suunnitelman keskeisimmät tavoitteet määritellään opetussuunnitelman osana ja sitä voidaan käyttää ohjaamaan toimintaa erilaisissa äkillisissä kriiseissä sekä myös pelastautumista vaatineiden tilanteiden jälkeen.

Kriisisuunnitelma laaditaan yhteistyössä oppilas- ja opiskelijahuollon palveluista vastaavien kanssa, sekä tehdään yhteistyötä myös pelastustoimen ja poliisin kanssa sekä muiden kunnassa kriisitoiminnasta vastaavien kanssa siten kuin opetuksen ja koulutuksen järjestäjä määrää.


Opiskeluhuoltosuunnitelma: 


Paikallisella tasolla opiskeluhuollon suunnittelua ja toteuttamista ohjaa kolme eri suunnitelmaa.
Suunnitelmat ovat:

1. lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, johon sisältyy opiskeluhuoltoa koskeva osuus
2. paikalliseen opetussuunnitelmaan sisältyvä kuvaus oppilas- tai opiskeluhuollosta sekä
3. koulu- tai oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltosuunnitelma.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa säädetään perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitetussa opetuksessa olevan oppilaan sekä lukiolaissa (629/1998) ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (630/1998) tarkoitetussa koulutuksessa olevan opiskelijan oikeudesta opiskeluhuoltoon.

Opiskeluhuollon kokonaisuuteen sisältyvät opiskeluhuolto sekä opiskeluhuollon palvelut, joita ovat psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut.
Opiskeluhuoltoa toteutetaan ensisijaisesti ennaltaehkäisevänä koko oppilaitosyhteisöä koskevana yhteisöllisenä opiskeluhuoltona.

Turvallisuuskansio 


Turvallisuuskansio on yksilöllinen asikirja, joka laaditaan kullekkin toimipaikalle erikseen. Turvallisuuskansio ei ole julkinen asiakirja, mutta se on pyydettäessä esitettävä henkilökunnan jäsenille tai viranomaisille. Työnantajan tulisi huolentia siitä, että kaikki henkilökunnan jäsenet ovat riittävästi perhetyneet turvallisuuskansion sisältöön ja osaavat toimia sen mukaisesti. 
Perehdyin Utajärven koulun turvallisuuskansioon, jonka saa oheisesta linkistä näkyville. Utajärven koulun turvallisuussuunnitelma

Lähteet: - Wikipedia/turvallisuus
               -  http://www.oph.fi/opetustoimen_turvallisuusopas/turvallisuuden_osa-alueita
                  /fyysinen_oppimisymparisto
               - https://www.vahtiohje.fi/web/guest/fyysinen-turvallisuus1
               -http://www.oph.fi/ops2016/blogi/103/0/terveyden_lukutaitoa_tassa_ja_nyt